Kissanpentujen kuulumisia

En ole hetkeen ehtinyt blogiin kirjoitella, sillä "eläintarhassani" on ollut työtä vaikka muille jakaa.

 

2.6 kaverini soitti minulle eräältä hevostallilta löytyneestä kolmesta kissanpennusta. Ne olivat ilmeisesti lähtöisin yhden lähistöllä asuvan rouvan "kissapopulaatiosta". Emo oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tallin omistajaa ei paljoa pennut kiinnostaneet, lopulta totesi vain lopettavansa ne. Tässä vaiheessa kaverini sitten soitti minulle ja pyysi apuani - voisiko täällä sijaiskodissa oleva kissaemo ottaa nämä pennut hellään huomaansa? No, pakkohan minun oli suostua. Jos jossain ulkona on sijaisemää tarvitsevia pentuja ja mulla hienosti kahta pentua hoitava emä jolla tissit pursuaa maitoa, niin eihän sellaisessa tilanteessa jätetä apua tarjoamatta.

Kaverini sai kiinni kolmesta pennusta kaksi (kolmas katosi lopulta kokonaan), tytön ja pojan, ja toi ne luokseni. Jännittyneinä laitetoimme pienet kissat, joiden iäksi arvioimme n. 5 viikkoa, emän luo sen pentulaatikkoon. Emän reaktio yllätti meidät - se otti pennut vastaan kuin omansa, "tyrkytti" niille nisiään ja pesi ne huolella. Operaatio kissanpentujen adoptio sujui siis upeasti!

Pennut hotkivat heti tarjoamaani Animonda Vom Feinstenin Baby Pateta - selkeästi kiinteään ruokaan oltiin totuttu, ja ruokaa pikkuiset ovatkin mussuttaneet alusta alkaen hirveällä halulla, niin lihakimpaleita, raksuja kuin märkäruokaakin.
Pari ensimmäistä päivää pennut tekivät tarpeensa pahvilaatikon taakse, mutta oppivat pian vessalaatikolle. Siellä ne kuopivat hiekkaa tarmokkaasti peittääkseen tarpeensa siististi.
Alkuun pennut arastelivat minua sähähtämällä jos yritin tulla luo, mutta ikinä eivät rimpuilleet tmv. Sellaista pientä uhkailua vaan, kun olin niin jännittävä ja uusi asia. Vieläkin jos uusi ihminen tulee katsomaan pitää alkuun sähähtää, mutta jää pian pois. Ja varmasti koko tapa loppuu kun lisää sosiaalistuvat. Alusta alkaen kyllä leikkineet vapaasti ja olleet oikein nätisti sylissä.

Mitäs sitten tänne syntyneille pennuille kuuluu?

Hyväähän niille. Molemmat on todettu pieniksi kolleiksi. Tänään lähtivät ensimmäistä kertaa pesästä, omin voimin kiipesivät pahvilaatikosta pois. Eivätkä ole takaisin menneet, kyllä kokonaisessa huoneessa on paljon jännempää seikkailla, opetella painia ja taapertelemista ympäriinsä. Ruokaakin vähän haisteltiin muttei ihan maisteltu, kissanhiekkaa taas vähän natusteltiin ja sitten irvisteltiin.

Huomenna soitellaan ensimmäistä eläinlääkäriaikaa ensiviikolle. "Omat pennut" käyvät vain tarkistuksessa, samaten emä, kun taas nämä vanhemmat pennut saavat jo ensimmäiset rokotuksensa.

 

Pennuista on muuten vielä yksi täällä syntynyt poika (tiikerikuvioinen) ja adoptiopennuista tyttö vapaana. Samaten emä odottaa vielä tietoa tulevasta kodista.

Sitten vähän lisää kuvia...

Paljon onnea, Mamma!

26.5 kello yhdeksän aikaan illalla alkoi tapahtua. Makoilin navettavuoron jälkeen väsyneenä sängyllä läppärin kanssa, mammakissa (sijaiskotilainen, viimeisillään tiineenä tullut) vierelläni. Yhtäkkiä emo nousi ja alkoi nuolla sänkyä. Katsoin että mitä ihmettä - no kissalta oli päässyt lätäkkö, jonka ymmärsin lapsivesiksi. Emo siirtyi hieman, jättäen sängylleni taas uuden lätäkön. Se nuoli vuoroin lätäkköä ja alapäätään, selkeästi hermostuneena. Sitten se pomppasi sängyn vierellä olevaan synnytyspesäänsä, pahvilaatikkoon jossa viltti, jonne en ole ikinä ennen sen nähnyt menevän. Siellä se pesi hetken itseään. Laitoin viestiä eräälle kissakasvattajalle, tarvitsin tukea jännään tilanteeseen, vaikka olenhan kerran jo ollut kissan synnytyksessä mukana. Kasvattaja ennusti, että viimeistään vuorokauden sisällä pitäisi pentujen syntyä.

Kissa muuttui levottomammaksi. Se ravasi välillä pois laatikostaan tutkimaan paikkoja, kuin miettien, olisiko sittenkin jossain parempi pesä. Se yritti tunkea esimerkiksi petauspatjan alle (voi sitä näkyä, kun se sen alla ryömi kuin mikäkin myyrä :D), peittoni alle, sängyn alle... Palaten aina lopulta kuitenkin takaisin pesäänsä. Ruokaakin kävi välillä syömässä, vaikka jotkut kissat lopettavat sen jo paljon ennen synnytystä. Välillä se tuli mun luokseni sänkyyn puskemaan ja kerjäämään rapsutuksia. Kissalta tuli myös punertavaa limaa, joka tietysti oli hyvä käydä tiputtamassa juurikin minun sängylleni. Tajusin, että tänä yönä pentujen olisi synnyttävä.

Vahtasin koko ajan makuuhuoneessa. Yhden aikaan yöllä olin koneella sängylläni, ja katselin, että emo se vain pesee alapäätään laatikossaan. Kurkkasin kohta tarkemmin, ja yllätys oli suuri, kun emo ohjasikin jo pentua nisilleen! Se olikin synnyttänyt, ihan mun vieressä mun huomaamatta, oltuaan vain jonkun aikaa paikoillaan pesässä! Nuollessaan pentua puhtaaksi, katkaistessaan napanuoraa (joka oli oikein siististi ja sopivan mittaiseksi katkaistu) ja syödessään istukan olin vain luullut sen pesevän itseään (laatikkoon oli vähän huono näkyvyys koska lipat osittain kiinni, enkä niitä koko ajan käynyt raottelemassa jotta emo saisi rauhan).

Viereisellä "synnytystarvikehyllyllä" oli ollut jo viikkoja kaikenmaailman tarvikkeita pennun maailmaansaattamista varten (sakset napanuoran leikkuuta varten, roskapussi istukkaa varten, talouspaperia, pyyhkeitä jne jne), mutta ensimmäisen pennun hoidon olikin emo hoitanut salakavalasti aivan itse ja vain punnitus jäi minun vastuulleni. Punnitsin pennun, 94 grammaa, ja laitoin sen takaisin emon nisälle. Maiskutus oli suloista ja innokasta, kun pentu hoksasi, miten homma toimii.




Pian emo ojentautui ja näytti keskittyneeltä. Aavistelin, että jotain olisi vielä tulossa. Noin puolen tunnin päästä ensimmäisen pennun löydöstä emo alkoi ponnekkaasti ponnistella. Muutama ponnistus vain, ja pentu oli ulkona!



























Odottelin hetken, että emo sai ulos istukankin, sitten leikkasin napanuoran itse saksilla ja takavarikoin istukan roskikseen. Emo katsoi vähän että mitä sinä siinä, minä olisin itse hoitanut. Mutta ei kyllä estellyt kun hoidin hommat. Sitten ei kun vaan pentu punnittavaksi; tulos oli täysin sama kun aikaisemmin syntyneellä, eli 94 grammaa!

Seurailin vielä jonkin aikaa, että emolla homma varmasti sujuu ja ettei vaan lisää synny. Pari tuntia odotin, mutta tilanne näytti rauhoittuneen joten menin lopulta aamuyöstä nukkumaan. Tuntuipa oudolta nukkua ilman että emo on kainalossa kiinni, se kun on tässä aina nukkunut mun viekussa, nyt se tietenkin oli pesässä vauvojensa kanssa.


Emo on hoitanut vauvojansa oikein hyvin ja ruokakin maistuu. Pennut eivät ole kitisseet, paitsi välillä jos emo on käynyt syömässä tmv ovat saattaneet vähän itkeskellä - tai kun minä kehtasin nostaa ne sängylle kuvattavaksi. Tänään iltapunnituksessa (punnitsen pennut päivittäin, jotta tietää että kasvu varmasti sujuu) musta 105 g (eli kasvanut alle vuorokaudessa 11 g) ja ruskeatiikerikuviollinen 112 g (eli kasvanut jopa 18 g alle vuorokaudessa). Tosi hyvin on siis kasvu lähtenyt käyntiin, emolla kyllä onkin sellaiset utareet että niillä nyt ruokkisi koko Suomen pennut :D ... Kaikki muukin on mainiosti, toivotaan että jatkokin sujuu yhtä sujuvasti!

Kevät on kasvatuksen aikaa

Kevät on niin täynnä hulinaa ja hälinää, etten ole tännekään ehtinyt hetkeen kirjoitella. Koitetaas nyt kuitenkin kertoa kuulumisia.

 

 

Hiirulaa on alettu herätellä "talvihorroksesta", suomeksi sanottuna siis kasvatustauolta on p
alattu! Lauantaina 25.4 syntyi muutaman kuukauden tauon jälkeen hiiripoikue. Huolehtivana emänä häärää Vaahtokarkki, lk fuzzy beige, näyttelystä laatupalkinto kakkosen saanut kaunis neito. Isä on oma kasvattini, Waleran aka Peikkopoika, lk fuzzy agouti. Poikueessa on kasvamassa bone-värinen naaras (jää itselle), sekä kolme urosta (agouti ja kaksi bonea(?)). Urokset tulevat myyntiin.

Myös Ginka's Some Day My Prince Will Come "Prinsessa", odottaa poikuetta syntyväksi milloinka vain. Myös muutama muu naaras on astutettavana.








Ylivieskan näyttelyssä käytiin 2.4, seitsemän hiiren kanssa (kuvissa bokseissa näyttelypäiväänsä viettää Darwin ja Pasi). Oli hyvin väsyttävä, vaikkakin hauska päivä - herätys oli viideltä, lähtö matkaan puoli seitsemän aikoihin, perillä oltiin yhdeksän tienoilla, näyttelyn alettua ryhdyin hiirten virallisissa assistentiksi ja puuhaa ja poukkoilua riitti. Viiden jälkeen lähdettiin sitten oman matkaporukan kanssa kohti kotia, näyttely oli vielä kesken mutta mikäli olisin jäänyt minuutiksikin pidempään olisin voinut myöhästyä viimeisestä kotiin päin menevästä bussista. Lopulta yhdeksältä olin kotona - pitkä päivä siis. Antoisa reissu oli, vaikka tällä kertaa ei jostain syystä laatupalkintoja tippunut, edes sellaiselle joka oli aiemmin jo laadun saanut.
Myös poikkeuksellisen vähän sieltä tarttui mukaan uusia hiiriä, nimittäin vain yksi ainoa:




Ginka's Faith is a Bluebird -hiiripoika, muunnokseltaan lk chocolate. Syntynyt 20.3.2015, kasvattaja Ida Salonen.


Tarttuipa näyttelystä kyllä mukaan jotain hiiren lisäksi, nimittäin Ulla -syrkin poika, Uuno:




Uunon äiti Ullahan menehtyi tuossa talvella, syytä ei voi kuin arvailla - sehän oli jäänyt tavallista pienemmäksi, liittyen ehkä siihen, kun oli joutunut poikueen saamaan ihan poikasena itsekin (oli tullut kasvattajalla vahingossa paksuksi). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten asiaan, että sillä ei ollut sitten niin hyvät eväät elämään... Ikävä on kova, mutta Uunon saaminen takaisin toi kyllä lohtua, se on niin äitinsä poika.


Pitkästä aikaa tuli muuten kotilopoikuekin: Achatina reticulata albinoiden jättimäisestä munasatsista on tänään alkanut kuoriutua poikasia!



Toivotaan, että miniotukset lähtevät hyvällä menestyksellä kasvamaan. Saa nähdä, montako noita loppujen lopuksi kuoriutuu - kuvassa on vain minimaalinen osa munista. Osa menee myyntiin jahka kasvavat, mikäli noita aivan hurjasti kuoriutuu niin piakkoin talvihorroksesta herätettävä kilpikonna kyllä vetelee niitä mielellään poskeensa.


Sijaiskotilaiset ovat muuten vähentyneet "uhkaavasti": enää sijaiskodissa on kaksi kania (uros ja naaras, asuvat erillään leikkaamattomuuden takia) sekä se tiineenä tullut emokissa. Saa nähdä, milloin se jakaantuu.

Pentuihin varautumista

 

Hetkeen en olekaan postaillut syystä, että kamerastani loppui akku ja laturi on jäänyt vanhemmilleni viime vierailulta. Meinasin ensin, että saa jäädä kuvailut ja postailut nyt toistaiseksi kokonaan, kun ei digikameran kanssa jaksa pelleillä. Mutta jos sitä nyt kuitenkin kirjoittelisi kuulumisia, vaikkei kuvat nyt olekaan järkkärilaatua.

Eli täällä tosiaan valmistaudutaan tulevaa kissapentuetta varten. Tosiaan minullehan tuli kissoja sijaiskotiin, joista yksi oli tiine naaras. Tiineys oli sen verta pitkällä (pennut jo tuntuivat), että eläinlääkäri ei aborttia suositellut. Niinpä täytyy sitten vain päästää pennut maailmaan, hoitaa ne ja emo huolella ja etsiä sitten uudet kodit kun ikää on tarpeeksi.



Lauantaina emolla oli ilmeisesti esipolttoja, sillä siltä oli tullut hieman verta (joka on aivan normaalia). Esipolttoja voi tulla muutama päivä ennen synnytystä, joten nyt jännäillään, koittaako h-hetki pian.

Tulevat pennut vaativat paljon valmisteluita. Niinpä olenkin kuluttanut rutkasti rahaa Zooplussaan, tehden tällaisia ostoksia:



Ensin tuli tällainen pikku paketti...

-2,5 kg JR Farm Meer C + paprika, pellettiä marsuille
-4 x 250 g Rocco-merkkistä kuivattua kananrintaa, kissoille hampaita puhdistamaan
-Feliway-suihke 60 ml
-Trixie-puhdistusaine esim. virtsatahroille




Sitten tuli vähän isompi paketti...

-24 x 400 g Smilla siipikarjapata-märkäruokaa erilaisina makuina
-30 x 100 g Animonda vom Feinsten Baby paté (kissanpentujen ensiruoka)
-24 x 410 g Bozita kana, märkäruoka
-Dibo lohiöljy 500 ml (lisään raakaruuan sekaan)
-Punkkikoukut
-4 kpl hiirileluja
-Feliway-täyttöpullo feromonihaihduttimeen
-15 kg JR Farm Meer C + paprika, pelletti marsuille (riittääpähän vähäksi aikaa...)




Sitten tuli kaikista isoin paketti:

-I'm The Boss -ruoka/vesikuppi 1,6 litrainen. Oli pakko hankkia, kun sopii niin hyvin Gaia-kissalle ;)
-Zoolove Diamond Hearts -kaulapanta. Tämäkin tuli hankittua Gaia-kuningatarta ajatellen ;) Tsekatkaa ihmeessä Zooloven tuotteet Zooplussalta, niiden myyntihinnasta menee 10% eläinten hyväksi!
-4 kpl hiirileluja (samoja kuin viime tilauksessa, noh, leluja ei oo koskaan liikaa!)
-48 x 100 g Miamor Ragout Royale Kitten -märkäruoka, makuna naudanliha&siipikarja hyytelössä.
-6 x 400 g Catessy lohi-hyytelömärkäruoka
-6 x 800 g Animonda CranGarno Adult -märkäruoka, makuna kalkkuna & ankka.
-10 x 4 l Sanicat Professional Aloe Vera 7 Days -paakkuuntumaton kissanhiekka. Käytän yleensä pakkuuntuvaa hiekkaa, mutta pentuja varten tulee olla paakkuuntumatonta, sillä ne voivat maistella ja saada suolitukoksen mikäli hiekka paakkuuntuu suoleen. Vielä ei ole tämä hiekka ollut käytössä, mutta ainakin pussin läpi tuoksuu super hyvälle! :D

Ja noista ruuista vielä lisää:
Minulla oli pieni ongelma, kun yritin löytää hyviä penturuokia. Tuoteselosteet jne kun tulee syynättyä tarkkaan (minähän en sokkona elukoita syötä, kelpuutan vain laatumuonaa!), kohtasin ihmetyksen aiheen - se, onko kissanruoka suunnattu muka pennuille tai aikuisille, ei vaikuttanut ravintoarvoihin, valmistusaineisiin jne jne yleensä juuri ollenkaan! Olin tästä aivan hämilläni - miksi joka paikassa toitotetaan penturuuan tärkeydestä kissanpennulle, kun se on täysin samaa sapuskaa kuin aikuisversiokin?! Luottaako ihmiset vain siihen purkin kyljessä olevaan kuvaan, vai onko tässä joku juju, jota en itse vain tajua? Kyselin Vastuulliset kissanomistajat -ryhmässä asiasta. Joo, kyllä se vain niin on, että riittää kunhan pöperö on laadukasta ja ravintoarvoiltaan sopivaa, sillä on se ja sama onko valmistaja läntännyt purkkiin sanan "kitten" vai "adult". Näin olin järkeillytkin, mutta olipa outoa huomata, ettei se "adult" tai "kitten" vaikuttanut ruuan sopivuuteen juuri esim. kissanpennuille lainkaan. Siksi en sitten tilannutkaan kaappia täyteen vain penturuokia, vaan ihan noita "aikuisten" ja "kaikenikäistenkin" ruokia. Paria penturuokaa sitten tilasinkin vain ihan vaan muodon vuoksi, Animonda vom Feinsteniä ja Miamoria ei muutoin tule yleensä tilattuakaan. Niin onpa nyt enempi merkkejä, joihin pennut saa totutella, niin tottuvat mahdollisimman monipuoliseen ruokaan.

Samassa keskustelussa muuten eräs totesi, että on ihmetellyt samaa (siis että ravintosisältö ei poikkea purkkiin läntätyn ruuan "tarkoitusperän" mukaan), mutta että näin on jopa joidenkin merkkien koiran- ja kissanruokien välillä! Siis että koiran- ja kissanruuat voivat olla aivan samaa pöperöä, eri purkilla ja hinnalla vain. No olihan tätä pakko tutkia itsekin - niimpä katselin Zooplussalla asiaa ja totesin, että esimerkiksi yhden suosikkimärkäruokamerkkini, Animondan, kissan- ja koiranruuat eivät tosiaankaan eroa juurikaan. Vitamiinit, lihamäärät jne olivat molemmissa samat. Ainoa ero oli se, että koiranruuassa oli hitusen enempi rasvaa ja hieman vähempi proteiinia kuin kissanruuassa. Mutta ero oli aika mitätön, samaa heittelyä mitä eri (laadukkaiden) kissanruokien välillä - summa summarum, Animondan koiranruoka on ilmeisesti aivan yhtä kissoille soveltuvaa kuin Animondan kissanruoka! Oli sitten ihan pakko tilata kokeeksi tuota koiranruokaversiota, että onko tämä todellakin näin.

Mutta joo, riittää jo kissojen pöperöistä...

Sain tänään uuden natalhiiren, yksinjääneen Haisulin kaveriksi. Urospuoleinen on, kuten on Haisulikin. Päätin antaa natalille nimen Hattivatti, niin on sitten molempien nimet Muumeista :D Vielä en Hattivattia tutustuttanut Haisuliin, sillä huomenna tulee pari natalhiirineitosta, jotka Haisuli pääsee astumaan. Kokeilen nyt siis tähän kesyhiirten kasvatuksen sivuun pienimuotoista natalkasvatustakin.




Ja niin muutes, yksi musta kissa saatiin uuteen kotiin jo reilu viikko sitten, toinen musta poitsu taasen pääsee uuteen kotiinsa torstaina! Oranssi poju vielä etsii kotia, Facebookissa Reetan elukkala -sivustollani on siitä kattava myynti-ilmoitus jota saa ehdottomasti jakaa :)

Hoidokkihulinaa

 

Tiistaina minulle tuli taas "pitkästä aikaa" kissoja sijaiskotiin. Tällä kertaa kolme kollia ja yksi naaras, joka paljastui tiineeksi. Kissat tulivat luokseni, sillä niiden emäntä muutti palvelutaloon, ja kissat jäivät ilman kotia. Emännän sukulainen sitten toi katit luokseni koteja etsimään, kun ei muutakaan paikkaa ollut.




Tiine mamma, iältään 9-vuotias.



3-vuotias kollikissa.




3-vuotias kollikissa, ylläolevan veli.



9-vuotias kollikissa, jolla ylimääräiset varpaat (on siis ns. laivakissa) sekä pieni, vähän kippuralle menevä töpöhäntä.

Kaikki tulleet kissat ovat reippaita ja hellyydenkipeitä, rakastavat rapsutuksia ja vieraankin ihmisen huomiota. Olen aivan ihastunut näihin, harmi kun ei voi pitää kaikkia sijaiskotilaisia, eihän siitä mitään tulisi :D

Toivokaamme, että kaikki menee hyvin tiineen kissan ja pentujen kanssa! Kovasti alan nyt koteja etsimään noille toisille sijaiskotilaisille, jotta olisi sitten tilaa tulevalle pentueellekin.







Minulle tuli tänään hoitoon ystäväni pari naarastalvikkoa (asuvat erillään, äiti ja tytär). Hauska päästä hoitamaan tällaisiakin palleroita. :)

Eipä tässä muuta... Huomenna iltapäivällä muuten mennään poitsujen (siis sijaiskotilaiskollien) kanssa eläinlääkärille tarkastuksiin, leikkuisiin, rokotuksiin ja sirutuksiin. Sitten he alkavatkin olla valmiita lähtemään uusiin koteihin, jahka sellaisia löytyy!

Reissailua

Perjantaina lähdin poikaystäväni luokse Ouluun ja palasin nyt tiistaina. Vaikka omia elukoita (joita ystäväni kävi päivittäin toki hoitamassa) oli ikävä, onneksi poikaystävälläkin pääsi eläinten kanssa puuhaamaan. Laitetaanpas kuvia poikaystäväni pikkuhurmureista (kaikista ei ole kuvia nyt, mutta osasta sentään muistin räpsiä).

Naaraspuoleinen harjasgekko.

Urospuoleinen harjasgekko.

Leopardigekkouros Nasse herkuttelee jauhomadoilla.




Parta-agama Seppo ottaa aurinkoa.




Eräs minulla sijaiskodissa olleista kaneista (Pena) sai kodin poikaystäväni luota - olen todella kiintynyt Penaan, joten oli todellinen helpotus saada se poikaystävän luo :D




Kasvattini D-poikueesta, Dippi (kutsumanimi Eric Northman, kiitos True Blood fanituksen :D).




Laitettiin yksi ilta Northmannille uusi terraario, joka jäi tyhjilleen menehtyneeltä kilpikonnalta. Mitat on suunnilleen 90x45x45 cm, joten tässä on kyllä hiirellä tilaa puuhailla!


Paluumatkalla poimin mukaani taas pitkästä aikaa uusia hiiriä:

Ylivieskasta lähti mukaan lk black tan uros, Blade Runner's The Darwin Elevator, eli Maarit Kukonlehdon kasvatti on tämä komistus.

Ja Seinäjoelta mukaan nappasin pksa black naaraan Xhandran, kasvattajalta Marska Lehtola.

 

Ja pitihän sitä jotain tuomisia kissoille tuoda, etteivät aivan kamalasti mulle mökötä reissuni takia... Eli Planet Pet Society -merkkisiä herkkuja, kana&kala namuja sekä kanatikkuja. Lisäksi sain ilmaiseksi tuollaisen ison ja muhkean kissanpedin. Kissat toki oli heti tutkimassa, kuten näkyy :D


Ja sitten muita kuulumisia:

Lauantaina edessä on hiirinäyttelyt Lohjalla, muutaman hiiren vien virallisiin luokkiin (koska tavoitteellinen jalostus ja opiskelijabudjetti, en ainakaan tällä kertaa vie ketään pet-luokkaan), näyttelylista ei ole vielä tasan tarkkaan laadittu. Mukaan näyttelystä tarttuu myös muutama hiiri jalostukseen, sekä mahdollisesti vien pari omaan kasvatukseeni tarpeetonta hiirtä sinne myyntiin. Näillä näkymin näyttelystä haetaan myös yksi sijaiskodissa oleva kani uuteen kotiin.
Torstaina matkalla kohti vanhempiani, joille menen kylään, pudotan kanipariskunnan Forssan asemalle uudelle omistajalleen. Huomenna keskiviikkona eräs tulee katsomaan kaneja, ja voi olla, että joku (tai jopa pari) pääsee myös silloin uuteen kotiinsa. Sijaiskotilaiset siis vähenee "uhkaavasti".

... Mutta hyvä vain, sillä tiistaina olen luvannut vastaanottaa peräti viisi kissaa sijaiskotiin. Heidän omistajansa muuttaa palvelutaloon eikä siis pysty kissoja enää pitämään, ja yrityksistä huolimatta koteja kissoille ei ole löytynyt. Joku paikka niille piti löytää joten lupauduin ne ottamaan. Kissoista kerron lisää kuvien kera, jahka saapuvat ja pääsen niihin tutustumaan!

Tässä kait tärkeimmät "uutiset"... Pitäkää peukkuja, että näyttely menee hyvin! :)

 

 

Kanien tilojen esittelyä

 

Moni on tuntunut olevan kovin huolissaan siitä, kuinka pystyn hoitamaan kaikki sijaiskodissa olevat kanit asiallisesti, niiden suuren määrän takia. Sinällään ymmärrän tämän, koska vaatiihan iso määrä paljon tilaa ja rahaa, ajasta puhumattakaan. Itselläni kuitenkin kun tämä sijaiskotitoiminta ja eläimet ylipäänsä on ns. elämäntapa, niin eipä siinä mitään jos menee suurin osa vapaa ajasta näidenkin hoitoon. Ajattelin nyt tehdä päivityksen liittyen kanien tiloihin ja hoitoon.



Rudolfin aitaus on 135 x 88-148 cm (kohdasta riippuen).

 

 

 

 

Niken aitaus on 148x70 cm.


 Paten häkki/aitaus -yhdistelmä on n. 137x77 cm.


Sitten vielä kuva jossa näkyy kaikki aitaukset.


Kaksi 120x56 cm häkkiä (oikeasti kerroshäkki, mutta poikaystävä porasi kulkuaukon päälle levyn jotta sai jaettua kahteen osaan). Yläkerrassa Aatu ja alakerrassa Saku.

Ylläolevista kuvista näkyy "olkkarin porukka". Sitten seuraavaksi kuvia "käytävän porukasta".



Ylin ja keskimmäinen häkki ovat 120x58 cm. Ylimmässä asuu Nasse ja keskimmäisessä Hellu ja Lellu.
Alhaalla olevassa 100x51 cm häkissä asuu kaksi kaninpoikasta.


120x57 cm häkit, alakerrassa asuu omat kanini Helmi ja Mimosa, yläkerrassa Rampe. Normaalisti koko tämä kerroshäkki olisi omien kanieni käytössä, mutta nyt ison kanimäärän vuoksi olen laittanut yhden sijaiskotilaisenkin tuonne ylös (ja toki kulkuaukko tukittu).

Sitten viime viikon sunnuntaina otin kaksi uutta kania sijaiskotiin, kun niille oli kova tarve löytää pikaisesti paikka jonne mennä muuton ala. He ovat nelivuotias kanipariskunta, tyttö nimeltä Emmi (kääpiöluppa) ja leikattu poika nimeltä Leevi (hermeliini/kääpiölupparisteytys).





Leevi ja Emmi asuvat makuuhuoneessa ainoina kaneina, 120x62 cm häkissä.

Mökit loppui kesken kun kaneja niin paljon, joten pahvilaatikot ajaa joillakin saman asian.

Kanit saavat toki myös olla päivittäin vapaana, tarkasti aikataulutettuina :D Jaloittelutiloja on kolme, kylppäri/sauna, makkari ja sitten muu kämppään.



Sanomattakin on varmasti selvää, että heinää ja vettä on koko ajan tarjolla. Kanit saavat joka toinen päivä kaura/pelletti sekoitusta, joka toinen päivä tuoretta monipuolisesti.



Kynnet leikataan kun näyttää siltä että pitäisi, samaten turkkia harjaillaan mm. furminaattorilla, kammoilla ja harjoilla.
Eli kaiken pitäisi kyllä olla ok. Kaikki ovat myös tietenkin tervetulleita paikalle katsomaan. :)