Kevät on kasvatuksen aikaa

Kevät on niin täynnä hulinaa ja hälinää, etten ole tännekään ehtinyt hetkeen kirjoitella. Koitetaas nyt kuitenkin kertoa kuulumisia.

 

 

Hiirulaa on alettu herätellä "talvihorroksesta", suomeksi sanottuna siis kasvatustauolta on p
alattu! Lauantaina 25.4 syntyi muutaman kuukauden tauon jälkeen hiiripoikue. Huolehtivana emänä häärää Vaahtokarkki, lk fuzzy beige, näyttelystä laatupalkinto kakkosen saanut kaunis neito. Isä on oma kasvattini, Waleran aka Peikkopoika, lk fuzzy agouti. Poikueessa on kasvamassa bone-värinen naaras (jää itselle), sekä kolme urosta (agouti ja kaksi bonea(?)). Urokset tulevat myyntiin.

Myös Ginka's Some Day My Prince Will Come "Prinsessa", odottaa poikuetta syntyväksi milloinka vain. Myös muutama muu naaras on astutettavana.








Ylivieskan näyttelyssä käytiin 2.4, seitsemän hiiren kanssa (kuvissa bokseissa näyttelypäiväänsä viettää Darwin ja Pasi). Oli hyvin väsyttävä, vaikkakin hauska päivä - herätys oli viideltä, lähtö matkaan puoli seitsemän aikoihin, perillä oltiin yhdeksän tienoilla, näyttelyn alettua ryhdyin hiirten virallisissa assistentiksi ja puuhaa ja poukkoilua riitti. Viiden jälkeen lähdettiin sitten oman matkaporukan kanssa kohti kotia, näyttely oli vielä kesken mutta mikäli olisin jäänyt minuutiksikin pidempään olisin voinut myöhästyä viimeisestä kotiin päin menevästä bussista. Lopulta yhdeksältä olin kotona - pitkä päivä siis. Antoisa reissu oli, vaikka tällä kertaa ei jostain syystä laatupalkintoja tippunut, edes sellaiselle joka oli aiemmin jo laadun saanut.
Myös poikkeuksellisen vähän sieltä tarttui mukaan uusia hiiriä, nimittäin vain yksi ainoa:




Ginka's Faith is a Bluebird -hiiripoika, muunnokseltaan lk chocolate. Syntynyt 20.3.2015, kasvattaja Ida Salonen.


Tarttuipa näyttelystä kyllä mukaan jotain hiiren lisäksi, nimittäin Ulla -syrkin poika, Uuno:




Uunon äiti Ullahan menehtyi tuossa talvella, syytä ei voi kuin arvailla - sehän oli jäänyt tavallista pienemmäksi, liittyen ehkä siihen, kun oli joutunut poikueen saamaan ihan poikasena itsekin (oli tullut kasvattajalla vahingossa paksuksi). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten asiaan, että sillä ei ollut sitten niin hyvät eväät elämään... Ikävä on kova, mutta Uunon saaminen takaisin toi kyllä lohtua, se on niin äitinsä poika.


Pitkästä aikaa tuli muuten kotilopoikuekin: Achatina reticulata albinoiden jättimäisestä munasatsista on tänään alkanut kuoriutua poikasia!



Toivotaan, että miniotukset lähtevät hyvällä menestyksellä kasvamaan. Saa nähdä, montako noita loppujen lopuksi kuoriutuu - kuvassa on vain minimaalinen osa munista. Osa menee myyntiin jahka kasvavat, mikäli noita aivan hurjasti kuoriutuu niin piakkoin talvihorroksesta herätettävä kilpikonna kyllä vetelee niitä mielellään poskeensa.


Sijaiskotilaiset ovat muuten vähentyneet "uhkaavasti": enää sijaiskodissa on kaksi kania (uros ja naaras, asuvat erillään leikkaamattomuuden takia) sekä se tiineenä tullut emokissa. Saa nähdä, milloin se jakaantuu.

Pentuihin varautumista

 

Hetkeen en olekaan postaillut syystä, että kamerastani loppui akku ja laturi on jäänyt vanhemmilleni viime vierailulta. Meinasin ensin, että saa jäädä kuvailut ja postailut nyt toistaiseksi kokonaan, kun ei digikameran kanssa jaksa pelleillä. Mutta jos sitä nyt kuitenkin kirjoittelisi kuulumisia, vaikkei kuvat nyt olekaan järkkärilaatua.

Eli täällä tosiaan valmistaudutaan tulevaa kissapentuetta varten. Tosiaan minullehan tuli kissoja sijaiskotiin, joista yksi oli tiine naaras. Tiineys oli sen verta pitkällä (pennut jo tuntuivat), että eläinlääkäri ei aborttia suositellut. Niinpä täytyy sitten vain päästää pennut maailmaan, hoitaa ne ja emo huolella ja etsiä sitten uudet kodit kun ikää on tarpeeksi.



Lauantaina emolla oli ilmeisesti esipolttoja, sillä siltä oli tullut hieman verta (joka on aivan normaalia). Esipolttoja voi tulla muutama päivä ennen synnytystä, joten nyt jännäillään, koittaako h-hetki pian.

Tulevat pennut vaativat paljon valmisteluita. Niinpä olenkin kuluttanut rutkasti rahaa Zooplussaan, tehden tällaisia ostoksia:



Ensin tuli tällainen pikku paketti...

-2,5 kg JR Farm Meer C + paprika, pellettiä marsuille
-4 x 250 g Rocco-merkkistä kuivattua kananrintaa, kissoille hampaita puhdistamaan
-Feliway-suihke 60 ml
-Trixie-puhdistusaine esim. virtsatahroille




Sitten tuli vähän isompi paketti...

-24 x 400 g Smilla siipikarjapata-märkäruokaa erilaisina makuina
-30 x 100 g Animonda vom Feinsten Baby paté (kissanpentujen ensiruoka)
-24 x 410 g Bozita kana, märkäruoka
-Dibo lohiöljy 500 ml (lisään raakaruuan sekaan)
-Punkkikoukut
-4 kpl hiirileluja
-Feliway-täyttöpullo feromonihaihduttimeen
-15 kg JR Farm Meer C + paprika, pelletti marsuille (riittääpähän vähäksi aikaa...)




Sitten tuli kaikista isoin paketti:

-I'm The Boss -ruoka/vesikuppi 1,6 litrainen. Oli pakko hankkia, kun sopii niin hyvin Gaia-kissalle ;)
-Zoolove Diamond Hearts -kaulapanta. Tämäkin tuli hankittua Gaia-kuningatarta ajatellen ;) Tsekatkaa ihmeessä Zooloven tuotteet Zooplussalta, niiden myyntihinnasta menee 10% eläinten hyväksi!
-4 kpl hiirileluja (samoja kuin viime tilauksessa, noh, leluja ei oo koskaan liikaa!)
-48 x 100 g Miamor Ragout Royale Kitten -märkäruoka, makuna naudanliha&siipikarja hyytelössä.
-6 x 400 g Catessy lohi-hyytelömärkäruoka
-6 x 800 g Animonda CranGarno Adult -märkäruoka, makuna kalkkuna & ankka.
-10 x 4 l Sanicat Professional Aloe Vera 7 Days -paakkuuntumaton kissanhiekka. Käytän yleensä pakkuuntuvaa hiekkaa, mutta pentuja varten tulee olla paakkuuntumatonta, sillä ne voivat maistella ja saada suolitukoksen mikäli hiekka paakkuuntuu suoleen. Vielä ei ole tämä hiekka ollut käytössä, mutta ainakin pussin läpi tuoksuu super hyvälle! :D

Ja noista ruuista vielä lisää:
Minulla oli pieni ongelma, kun yritin löytää hyviä penturuokia. Tuoteselosteet jne kun tulee syynättyä tarkkaan (minähän en sokkona elukoita syötä, kelpuutan vain laatumuonaa!), kohtasin ihmetyksen aiheen - se, onko kissanruoka suunnattu muka pennuille tai aikuisille, ei vaikuttanut ravintoarvoihin, valmistusaineisiin jne jne yleensä juuri ollenkaan! Olin tästä aivan hämilläni - miksi joka paikassa toitotetaan penturuuan tärkeydestä kissanpennulle, kun se on täysin samaa sapuskaa kuin aikuisversiokin?! Luottaako ihmiset vain siihen purkin kyljessä olevaan kuvaan, vai onko tässä joku juju, jota en itse vain tajua? Kyselin Vastuulliset kissanomistajat -ryhmässä asiasta. Joo, kyllä se vain niin on, että riittää kunhan pöperö on laadukasta ja ravintoarvoiltaan sopivaa, sillä on se ja sama onko valmistaja läntännyt purkkiin sanan "kitten" vai "adult". Näin olin järkeillytkin, mutta olipa outoa huomata, ettei se "adult" tai "kitten" vaikuttanut ruuan sopivuuteen juuri esim. kissanpennuille lainkaan. Siksi en sitten tilannutkaan kaappia täyteen vain penturuokia, vaan ihan noita "aikuisten" ja "kaikenikäistenkin" ruokia. Paria penturuokaa sitten tilasinkin vain ihan vaan muodon vuoksi, Animonda vom Feinsteniä ja Miamoria ei muutoin tule yleensä tilattuakaan. Niin onpa nyt enempi merkkejä, joihin pennut saa totutella, niin tottuvat mahdollisimman monipuoliseen ruokaan.

Samassa keskustelussa muuten eräs totesi, että on ihmetellyt samaa (siis että ravintosisältö ei poikkea purkkiin läntätyn ruuan "tarkoitusperän" mukaan), mutta että näin on jopa joidenkin merkkien koiran- ja kissanruokien välillä! Siis että koiran- ja kissanruuat voivat olla aivan samaa pöperöä, eri purkilla ja hinnalla vain. No olihan tätä pakko tutkia itsekin - niimpä katselin Zooplussalla asiaa ja totesin, että esimerkiksi yhden suosikkimärkäruokamerkkini, Animondan, kissan- ja koiranruuat eivät tosiaankaan eroa juurikaan. Vitamiinit, lihamäärät jne olivat molemmissa samat. Ainoa ero oli se, että koiranruuassa oli hitusen enempi rasvaa ja hieman vähempi proteiinia kuin kissanruuassa. Mutta ero oli aika mitätön, samaa heittelyä mitä eri (laadukkaiden) kissanruokien välillä - summa summarum, Animondan koiranruoka on ilmeisesti aivan yhtä kissoille soveltuvaa kuin Animondan kissanruoka! Oli sitten ihan pakko tilata kokeeksi tuota koiranruokaversiota, että onko tämä todellakin näin.

Mutta joo, riittää jo kissojen pöperöistä...

Sain tänään uuden natalhiiren, yksinjääneen Haisulin kaveriksi. Urospuoleinen on, kuten on Haisulikin. Päätin antaa natalille nimen Hattivatti, niin on sitten molempien nimet Muumeista :D Vielä en Hattivattia tutustuttanut Haisuliin, sillä huomenna tulee pari natalhiirineitosta, jotka Haisuli pääsee astumaan. Kokeilen nyt siis tähän kesyhiirten kasvatuksen sivuun pienimuotoista natalkasvatustakin.




Ja niin muutes, yksi musta kissa saatiin uuteen kotiin jo reilu viikko sitten, toinen musta poitsu taasen pääsee uuteen kotiinsa torstaina! Oranssi poju vielä etsii kotia, Facebookissa Reetan elukkala -sivustollani on siitä kattava myynti-ilmoitus jota saa ehdottomasti jakaa :)