Lohjan näyttely

 

Lohjan hiirinäyttely tuli ja meni. Yhteensä seitsemän hiirtäni meni viralliseen luokkaan (kolme katselmukseen ja neljä kilpailuluokkaan) sekä yksi meni kokeilumielessä pet-luokkaan.



Pet-luokkaan meni minulle näyttelystä palautunut oma kasvattini, Waleran, lk fuzzy agouti -uros. Se sai tuloksen AB. Kokeilumielessähän sen pet-luokkaan vein, ja kokeiluksi jäikin, sillä totesin että ei ole mun juttu. Yhtä tyhjän kanssa jalostuksen kannalta (toki sen jo etukäteen tiesin ettei hiirtä arvostella jalostusta tai standardia mielessä pitäen), eli toisin sanoen minulle rahanhukkaa :D Onhan ne varmasti kivoja lemmikkihiirille, mutta jalostuksen kannalta siitä ei oikein saa irti. Virallisiin siis vien vain jatkossa. Mutta olihan sitä pet-luokkaakin ihan kiva kokeilla hupimielessä.

Katselmuksessa olleista 2/3 sai 2. laatupalkinnon ja kilpailuluokasta 1/4 hiiristä sai 2. laatupalkinnon. Yhteensä siis 3/7 sai laatupalkinnon (yhdellä, jota nyt ei palkittu, oli L2 jo ennestään).

Totta kai uusia hiiriäkin tarttui mukaan Waleranin lisäksi:



Tomppa, lk tricolor. Syntynyt 5.1.2015, kasvattaja Mari Martiskainen.



Oliver, lk cream splashed. Syntynyt 19.2.2015, kasvattaja Mari Martiskainen.



Ginka's There's No Place Like Home "Pasi", lk black fox. Syntynyt 10.1.2015, kasvattaja Ida Salonen.



Ginka's Some Day My Prince Will Come "Prinsessa", lk black tan. Syntynyt 8.11.2014, kasvattaja Ida Salonen.



Ginka's Ev'rybody Wants To Be A Cat, "Eve", lk chocolate. Syntynyt 26.1.2015, kasvattaja Ida Salonen.


Hile, lk splashed. Syntynyt 18.2.2015, kasvattaja Mari Martiskainen.



Break My Fall "Briitta", lk black tan. Syntynyt 1.8.2014, kasvattaja Ida Salonen.


Kävin myös sunnuntaina trimmaamassa äidin kaverin koiraa ja leikkaamassa sen kynnet. Yorkshirenterrieripoitsu, iältään 3 vuotta. Kuvissa vielä turkki trimmaamatta.






Antoisa reissu siis oli tuolla etelämmässä.

Hiihtoloma

Nyt on sitten hiihtolomalta - eläimelliseltä tottakai - palailtu kotia :D Olin pääasiassa vanhempieni luona, josta löytyy novascotiannoutaja Ruska, kissat Elmeri, Pamela ja Pandora, sekä syyrialainen hamsteri Ansa, joka on oma kasvattini.

 

Eniten puuhailin Ruskan kanssa - siistin useita tunteja sen turkkia ja sain siitä jotenkuten siedettävän saksien, harjojen ja kärsivällisyyden avulla. Mitenkään hieno silti turkista ei tullut, sillä Ruskalla kasvaa joistain kohdin turkkia vain hädin tuskin ja joistain kohti se sitten oli päässyt kunnolla rehottamaan ja takkuun. Kynnetkin tietysti leikkasin.


Ruska kauhistelee, että nämäkö karvat siitä on nyhdetty.

Ruska oli myös päästetty hieman pulskaan kuntoon, joten saarnasin hyvän tovin sen ruokinnasta ja aktivoinnista. Lenkkeiltiin niin metsässä kuin kaupungissakin - eniten tietysti mieluisia olivat metsälenkit.





Ruska on aivan ihana koira, lempeä ja tottelevainen. Vapaana metsässäkin pysyy ihan lähellä, odottaa ja tulee luokse käskystä jne - sekä tuo tietenkin uskollisesti löytämiään aarteita, keppejä, näytille. Ruska on reilun yhdeksänvuotisen elämänsä aikana oppinut hurjasti sanoja, ja oikein mistään ei voi puhua, sillä se heti ymmärtää :D Kun olin menossa mummolle, siitäkin piti vaivihkaa puhua, jottei Ruska innostu, koska mummola on yksi sen lempipaikoista...



Eräs yö iski inspiraatio ja kokosin 300 palaisen palapelin yhdeltä istumalta - mistäpä muustakaan kuin tollerista. Ruohonkorsien kohdalla meinasi mennä hermo, kun piti katsoa, mikä korsi nyt sopii mihinkin. Sain kuitenkin palapelin lopulta koottua reilun kolmen tunnin pähkäilyn jälkeen.

Kotiin tullessa oli pitkä tehtävälista edessä - kuinkas muutenkaan, kun olin viikon ollut eläintarhastani pois. Kaverini toki oli käynyt päivittäin eläimet hoitamassa, mutta en häntä viitsinyt pahemmin siivoustehtävillä kiusata. Niinpä vajaan kuuden tunnin bussimatkan jälkeen kävin eläimet läpi ja siivosin kaikki kanit. Sijaiskotilaiskaneista muuten ilouutinen: ovat reipastuneet aivan hurjasti tänä aikana, kun minulla olleet! Pomppivat innokkaina pitkin kämppää ja tulevat välillä moikkaamaan. Näistä saa joku vielä ihania lemmikkejä.


Mooses ei tietenkään jättänyt siivousta pelkästään mun vastuulle, vaan oli aktiivisena "työnvalvojana".

 

Sain muuten mukaani vihdoin Ninni-kanini uurnan... Ninni, ensimmäinen kanini, musta leijonaluppa, menehtyi mystisesti 24.11.2014, vain n. 3½ vuoden iässä. Vieläkin asiaa muistellessani tulee kyyneleet silmiin. Ninni oli mulle erittäin rakas ja tärkeä. Kaninkokoinen aukko jäi sydämeen, eikä sitä tule ikinä kukaan kani paikkaamaan...


Ninnin uurna on vitriinissäni äitini menehtyneen serkun vuosikausia sitten tekemän kanikoristeen vieressä.