Eniten puuhailin Ruskan kanssa - siistin useita tunteja sen turkkia ja sain siitä jotenkuten siedettävän saksien, harjojen ja kärsivällisyyden avulla. Mitenkään hieno silti turkista ei tullut, sillä Ruskalla kasvaa joistain kohdin turkkia vain hädin tuskin ja joistain kohti se sitten oli päässyt kunnolla rehottamaan ja takkuun. Kynnetkin tietysti leikkasin.
Ruska kauhistelee, että nämäkö karvat siitä on nyhdetty.
Ruska oli myös päästetty hieman pulskaan kuntoon, joten saarnasin hyvän tovin sen ruokinnasta ja aktivoinnista. Lenkkeiltiin niin metsässä kuin kaupungissakin - eniten tietysti mieluisia olivat metsälenkit.
Ruska on aivan ihana koira, lempeä ja tottelevainen. Vapaana metsässäkin pysyy ihan lähellä, odottaa ja tulee luokse käskystä jne - sekä tuo tietenkin uskollisesti löytämiään aarteita, keppejä, näytille. Ruska on reilun yhdeksänvuotisen elämänsä aikana oppinut hurjasti sanoja, ja oikein mistään ei voi puhua, sillä se heti ymmärtää :D Kun olin menossa mummolle, siitäkin piti vaivihkaa puhua, jottei Ruska innostu, koska mummola on yksi sen lempipaikoista...
Eräs yö iski inspiraatio ja kokosin 300 palaisen palapelin yhdeltä istumalta - mistäpä muustakaan kuin tollerista. Ruohonkorsien kohdalla meinasi mennä hermo, kun piti katsoa, mikä korsi nyt sopii mihinkin. Sain kuitenkin palapelin lopulta koottua reilun kolmen tunnin pähkäilyn jälkeen.
Kotiin tullessa oli pitkä tehtävälista edessä - kuinkas muutenkaan, kun olin viikon ollut eläintarhastani pois. Kaverini toki oli käynyt päivittäin eläimet hoitamassa, mutta en häntä viitsinyt pahemmin siivoustehtävillä kiusata. Niinpä vajaan kuuden tunnin bussimatkan jälkeen kävin eläimet läpi ja siivosin kaikki kanit. Sijaiskotilaiskaneista muuten ilouutinen: ovat reipastuneet aivan hurjasti tänä aikana, kun minulla olleet! Pomppivat innokkaina pitkin kämppää ja tulevat välillä moikkaamaan. Näistä saa joku vielä ihania lemmikkejä.
Mooses ei tietenkään jättänyt siivousta pelkästään mun vastuulle, vaan oli aktiivisena "työnvalvojana".
Sain muuten mukaani vihdoin Ninni-kanini uurnan... Ninni, ensimmäinen kanini, musta leijonaluppa, menehtyi mystisesti 24.11.2014, vain n. 3½ vuoden iässä. Vieläkin asiaa muistellessani tulee kyyneleet silmiin. Ninni oli mulle erittäin rakas ja tärkeä. Kaninkokoinen aukko jäi sydämeen, eikä sitä tule ikinä kukaan kani paikkaamaan...
Ninnin uurna on vitriinissäni äitini menehtyneen serkun vuosikausia sitten tekemän kanikoristeen vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti