Muistelua Gaian ja Iriksen hankinnasta

Kaikilla neljällä kissallani on tavalla tai toisella vähän kurja historia. Ajattelin esitellä kahden ensimmäisen kissani, Gaian ja Iriksen, ja heidän historiansa teille tarkemmin - ehkä onnistuisin jopa havahduttamaan muutaman esim. rokotuksien tärkeydestä, joista monet tuntuvat ajattelevan, ettei sisäkissa niitä tarvitse.
No, niin oli ajatellut myös kahden ensimmäisen kissani, Gaian ja Iriksen ensimmäinen omistaja. Ne olivat rokottamattomuuden takia hyvin sairaita, mutta palataan siihen kohta...

Olin kauan haaveillut kissan tai kissojen hankkimisesta, siitä lähtien kun perheeni kissa katosi minun ollessa kahdeksanvuotias. Olinhan kasvanut kissan kanssa, joten olo tuntui oudolta ilman kissaa.

 
Santtu-kissa, joka oli talossa jo ennen syntymääni.


Isoäitini kissa, jolla hoisin kissakuumettani kissattomina vuosina.

Niinpä sitten kun eräs tuttavani alkoi syksyllä 2012 tyrkyttää minulle kissanpentua, en voinut sanoa ei. Varasin suloisen, kilpikonnavärisen naaraspennun. Tilailin isot läjät kissojen leluja, perehdyin kunnolliseen ruokintaan ja täytin kaappini laadukkailla ruuilla. Sitten tuli ongelma - tuttuni perheessä oli ongelmia kissojen kasvatustavoissa. Naaraat lisääntyivät miten sattuu, ja pennut laitettiin eteenpäin jo reippaasti ennen luovutusikää, kun ne olivat juuri ja juuri oppineet syömään kiinteää. Myös muita epäkohtia oli. En halunnut ottaa kissaa tällaisesta paikasta, vaikka olisinkin saanut sen ilmaiseksi. Peruin varaukseni ja samaan syssyyn tein eläinsuojeluilmoituksen kyseisestä paikasta.

Kaveriltani sain pian kuulla, että hänen ystävällään on pentuja ja yksi liikenisi minulle. Kauaa pentu ei kuitenkaan kerinnyt olla varattuna, kun minulla meni ystävään välit ja mahdollisuus saada pentu meni siinä samalla.

Sitten vain taas uutta kissaa etsimään. Silmääni sattuikin ilmoitus kodittomista kissanpennuista, jotka olivat eksyneet jonkun pihaan asumaan. Sydämeni suli heti tällaisille "orpopennuille". Toinen oltiin jo varattu, mutta toiselle lupasin kodin. Saatiin sovittua kyyditysasiatkin, kun minulla ei ollut hakumahdollisuutta niin kaukaa. Olin innoissani...
..Vaan pianpa sain ilmoituksen, että naapuri oli ampunut nämä pennut. Se oli järkyttävää, olin katsellut pennun kuvia paljon ja se tuntui jo niin omalta. Ei auttanut kuitenkaan muu, kuin jatkaa etsintöjä.

Tehtävä löytää sopiva kissa tuntui käyvän koko ajan entistä mahdottomammaksi. Päädyin jo etsimään kahta, toisiinsa tottunutta kissaa - kaksin aina kaunihimpi, vai mitä? (Kuva jostain koneen syövereistä, ei omani)

Helmikuussa 2013 sitten tärppäsi. Kaksi vajaa vuoden vanhaa siskoa, tottuneet elämään sisäkissoina. Kyselin kissojen iästä, rokotuksista ja terveydentilasta. Vastaukseksi sain kissojen syntyneen joskus kesällä 2012, ja ne olivat tulleet nykyiselle omistajalle heinäkuussa 2012. Tämä ei oikein sopinut yhteen sen kanssa, että olisivat luovutusikään ehtineet ennen myyjälle tuloa... Kertoi myös, että madotettu vain ihan pentuna, rokotuksia ei oltu annettu koska olivat sisäkissoja, silmät vuotavat. Hälytyskelloni alkoivat soida. Varasin kissat, koska niistä ei kuitenkaan maksua pyydetty, joten en olisi tukenut huonoa toimintaa. Sovittiin haku naapurikaupungin bussiasemalta, kun en heille asti olisi päässyt.

Lauantaina 2.3.2013 sitten hain kissat kotiin. Bussissa mietin niille nimiä ja päädyin lopulta nimeämään ne kreikkalaisten jumalattarien mukaan: Iris (sateenkaaren jumalatar ja jumalten sanansaattaja) ja Gaia (maan jumalatar). Kun kuljetusboksi aukesi, Gaia lähti heti tutkimaan paikkoja. Se on aina ollut vähän itsevarmempi ja onkin kissalaumani johtaja. Iris tuli kohta perässä. Kissat kotiutuivat hyvin.


Seuraavalla viikolla sitten kissat kiikutettiin eläinlääkäriin niiden kuntonsa vuoksi. Eläinlääkäri totesi kauhistuneena, ettei ole pitkään aikaan nähnyt yhtä huonosti hoidettuja kissoja! Kissojen korvat vilisivät korvapunkkeja (kisut jouduttiin rauhoittamaan kun eläinlääkäri puhdisti hurjat määrät vaikkua korvista ja ne saivat toki myös piikkinä häätöaineet). Lisäksi kissat kärsivät ien-, korva- ja silmätulehduksista. Niillä todettiin myös paha kissaflunssa, josta eläinlääkäri totesi, että ihme ettei vielä ole levinnyt tappavaksi aivokalvontulehdukseksi asti. Tällöin tuntui aivan siltä, että oli kissojen kohtalo päätyä juuri minun luokseni hyvään hoitoon, että tämän takia aiempien kissojen otto oli koko ajan peruuntunut. Joka tapauksessa, kissojen kuntoon saamiseksi tarvittiin useampi eläinlääkärikäynti, antibiootti- ja silmätippakuureja, korvapunkkien loishäätökin jouduttiin toiseen kertaan tekemään.


   Iris kuntouduttuaan.


Gaia kuntouduttuaan.

Rahaa paloi, huoli painoi sydäntä, mutta kissat saatiin kuin saatiinkin kutakuinkin kuntoon - mutta vain kutakuinkin. Gaialle ja Irikselle jäi tästä kissaflunssasta kehoon koko iäksi herpes, jota ei voida kokonaan parantaa, mutta jonka oireita voidaan pitää kurissa mm. rokotuksilla, laadukkaalla ruokinnalla, lysiini-ravintolisällä, stressinvältöllä jne. Silti satunnaisesti Irikselle ja Gaialle puhkeaa silmätulehdus, joka sitten hoidetaan silmätipoilla. Kuumetta heille ei onneksi ole noussut.

Mitä tästä opimme? Rokottakaa kissat. Ihan sama vaikka ne eläisivät pelkästään sisäkissoina, sillä kaikenlaiset pöpöt kyllä kulkeutuvat mm. kengänpohjissanne sinne kotiin pienten mussujenne luo. Rokottamattomuus altistaa mm. herpekselle ja calicille, mitä ei voida ikinä parantaa kokonaan.

Mikäli edellinen omistaja olisi rokottanut Gaian ja Iriksen, ne todennäköisesti olisivat aivan terveitä. Kissaflunssarokote uusitaan vuoden välein ja sen hinta on vain n. 10 e (+ käyntimaksu). Se on pieni hinta siitä, että kissa pysyy terveenä.