Surullisia uutisia: keskiviikkoiltana eräs sijaiskotiin tulleista uroksista lähti niin sanotusti vehreimmille niityille. Sen silmät näyttivät niin pahalta, että päädyin lopetuksen olevan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Hoito olisi varmasti ollut kovin työlästä, eikä välttämättä edes hyödyllistä enää tässä vaiheessa - edellisen omistajan olisi pitänyt puuttua sairastumiseen jo aikoja sitten... Enkä halunnut ottaa riskiä, että silmätulehdus johtuisi pasteurellasta joka mahdollisesti leviäisi sitten muihin kaneihin. Raskain sydämin siis vein kanipoloisen eräälle kasvattajalle, jonka mies (metsästysluvan omaava) sitten lopetti kanin. Lepää rauhassa, pikkuinen!
Näin pahalta kaniraukan silmät näyttivät...
Jospa sitten kerrottaisiin myös iloisia uutisia: vastoinkäymisistä huolimatta pienoinen leijonaluppalinjani ei nyt tyssännytkään (jos nyt siis kaikki sujuu hyvin)! Surua ja murhetta aiheutti joulukuussa Mimosan sairastuminen. Emänsä kuoleman jälkeen sen silmät punoittivat ja kani laihtui. Kiikutin Mimosan toki eläinlääkäriin, josta se sai antibiootit ja silmätipat. Mimosa parani täysin ja saavutti entisen massansa. Koska oli pieni epäilys, että kyseessä oli pasteurella, meni Mimosa tietenkin jalostuskieltoon. Sen tytär Helmikään ei ollut enää astutuskelpoinen, sillä yrityksistä huolimatta se ei ollut kerinnyt tulla viime talvena tiineeksi ennen kuin aika meni umpeen (eli Helmistä tuli liian vanha ensisynnyttäjäksi). Olin surun murtama, koska tämä pieni kanilinjantynkäni oli minulle tunnearvoltaan hyvin arvokas, sillä se pohjautuu tuohon ihka ensimmäiseen kaniini, joka syksyllä menehtyi. Eräs kasvattajatuttuni vinkkasi nyt, että kun minulla on täällä näitä japanilaisia (siis kuvioltaan, ei syntyperältään) kaneja sijaiskodissa, voisin kokeilla Mimosaa niillä astuttaa. Toivo heräsi, kerta kokeneen kasvattajan mielestä ei ollut mahdoton ajatus. Itsekin olin kyllä epäillyt, liekö sitten Mimosalla pasteurellaa ollenkaan, kun parani niin hyvin ja nopeasti, sekä tytär on pysynyt täysin terveenä. Konsultoin paria eri muun muassa kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, ja sanottiin että kyllä Mimosan uskaltaa astuttaa, koska tuo pari kuukautta sitten ollut sairastapaus ei vaikuta pasteurellalta (esimerkiksi pasteurellan yleisiä oireita ovat sierainvuoto, yskä jne, joita Mimosalla ei ollut ollenkaan).
Riemusta sitten melkeinpä pomppien vein Mimosan tuota pikaa urokselleen - nyt kyllä tulee sitten risteytyspoikue vaikka Mimosa on puhdas leijonaluppa, mutta toisaalta Mimosallakin kello jo tikittää eikä ole aikaa etsiä 100% täydellistä urosta tähän hätään täältä korvesta. Toisaalta Mimosa nyt onkin aivan ylipörröinen tapaus, joten tuskin siitä haittaakaan on että uros on ihan vaan kääpiöluppa (tai sen tapainen). Väri ainakin on juuri hyvä, keltamusta japanilainen, kuten Mimosallakin :)
Mimosa (vasemmalla) astuttiin ainakin kolmesti onnistuneesti. Huomenna sitten taas laitan hetkeksi yhteen :) Pitäkää peukkuja, että maaliskuussa saataisiin terveitä pupuvauvoja onnistuneesti maailmaan!
Väkertelin illalla hienot "annoksetkin" kaneille (kuvasta tosin puuttuu omien kanieni annokset):
Päivän annos sisältää: kauraa ja pellettiä, vähän omenaa ja persiljaa.
"Tuleeko sitä sapuskaa jo?!" Emo kahden poikasensa kanssa odottaa malttamattomana.
Tällaista tällä kertaa... Seuraavaksi päivittelenkin sitten varmasti jotain muutakin kuin kaniasioita, kyllähän näitä elukoita löytyy enempi muita kuin kaneja ;D
Ps. Suurin osa kaneista (paitsi kaksi joita vielä tarkkailen varmuuden vuoksi) on lisätty tuonne myytäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti