Lemmikkimessuilta perheenlisäystä

 

Pitkään aikaan en olekaan tänne kirjoitellut, ollut kaiken maailman kiireitä niin ollut helpompi nopeasti Facebookiin päivittää elukkalan kuulumiset. Tätä kautta on kuitenkin kätevämpi esitellä uudet perheenjäsenet, Lemmikkimessuilta 8.11 hankitut. Messuillakin piti kuvailla, mutta en sitten jaksanut järkkäriä raahata mukaan kun oli muutenkin paljon kannettavaa (ostettiin kassi kaupalla kaikkea...).

Minähän tosiaan luovuin hiirten kasvatuksesta ja hankittiin sitten tilalle rottia. Syynä tähän hillitön rottakuume ja avokkikin kun enempi rotista tykkää niin päätettiin sitten tehdä näin. Kasvatettavaksi muunnokseksi valittiin russian blue badger rexinä. Siinä riittää työstämistä, mutta eipä se mitään. Tässä nyt ensimmäiset ostetut jalostusyksilöt:



Kesyrottauros nimeltä Sanders In Summer "Jammu". Väriltään silver russian blue. Syntynyt 23.12.2014, kasvattaja Sanders eli Sari Andersson. Asuu jonkin aikaa yksin kun odotellaan että saadaan Helsingistä sille kaveri...



Kesyrottanaaras Hera "Usva". Väriltään russian blue ja turkki rex. Syntynyt 14.9.2015 ja kasvattaja Roosa Peltola.



Kesyrottanaaras Demeter "Sumu". Väriltään russian blue ja turkki rex. Syntynyt 14.9.2015 ja kasvattaja Roosa Peltola.


Pari campbellinaarasta tarttui myös mukaan:



Gina-Fredella "Muffini", rekisterinumero HKC-166-15. Väri vaaleansininen. Syntynyt 4.4.2015 ja kasvattaja Anu Saarela. Ja joo, ostohetkellä tällä oli hervottoman pitkät kynnet.



BR Nice Girl "Mimmi", rekisterinumero HKC-167-15. Väri sininen argente. Syntynyt 23.7.2015 ja kasvattaja Anu Saarela.


Sitten täytyi hankkia myös vähän erikoisempia ja harvinaisempia jyrsijöitä, joita olin jo pitkään kuolannut; unikekoja!




Hoidoltaan poikkeavat monin tavoin muista jyrsijöistä. Eivät ole käsikesyjä, toisinsanoen sylilemmikkejä. Ruokavalio on erikoisempi, se sisältää vaahterasiirappia, parakiittiseosta (lintujen ruokaa) sekä hedelmiä. Nämä ovat myös erittäin, erittäin nopeita ja vikkeliä. En ole ennen omistanut näin nopeita otuksia, tai muista edes ikinä nähneeni yhtä nopeita otuksia. Terraariossa singotaan edes takas kuin salamat, silloin kun ollaan hereillä (nämä nukkuvat aika paljon). Tämän vuoksi vaativat enemmän tilaa mitä esim. kääpiöhamsterit ja hiiret, vaikka ovatkin samaa koko luokkaa elleivät pienempiäkin. Terraariossa tulee olla korkeutta ja kiipeilymahdollisuuksia. Näille oli kivaa viritellä terraarioita johon kuluikin tunteja, lopulta olin tyytyväinen lopputulokseen:



Ai niin, nämä kaksi superpalloa ovat pariskunta, uros ja naaras. Poikasia siis toivotaan jossain välissä siunaantuvan. Näitä siis saa asuttaa pariskuntina, sillä eivät saa kuin 1-2 poikuetta vuodessa, eli eivät joka kuukausi pukkaa uutta poikuetta :D

Sain myös vihdoin kauan haaveilemani liskon, joka ollut yksi lempi lajeistani jo ihan kakarasta:


Jemeninkameleontti nimeltään Hitler (koska mulkoilee aina korkealta niin arvostelevasti ja kiukkuisen näköisenä)! Kuoriutunut 7.7.2015 Puolassa ja on sukupuoleltaan koiras. Halusin koiraan, sillä ne usein ovat hienomman värisiä. Eikä tule munintaongelmiakaan... Liskothan, erityisesti jemenit, eivät ole mitään sylilemmikkejä. Jemenit ovat suht stressiherkkiä liskoja ja käsittelyä tulisi välttää - tässä olen juuri siirtämässä pikkuista terraarioonsa ja nopeasti nappasin kuvan, ei siis ole ollut kuin alle puoli minuuttia ihmisen kädellä :D Sormiin kun vertaa näkee hyvin miten pieni lisko nyt on (ja mun sormet on aika pienet). Kasvaa kuitenkin ihan kivan kokoiseksi mötkyläksi :)

Tämän hetkinen terraario:



Kooltaan 40x25x45 cm. Pienelle liskolle pieni terra :) Jakaa paljon mielipiteitä se, pitäisikö jemenillä olla verkko- vaiko lasiterraario. Verkkoterraa monet puoltavat siksi, että jemeni stressaantuu hyvin herkästi mikäli näkee toisen jemenin - tai vaikka jo itsensä lasista... Jotkut taas kannattavat lasiterraariota, koska kokevat ettei verkkoterraarioita saa tarpeeksi isoina ja että niistä haihtuu kosteus nopeasti. Itse olen jälkimmäisen väitteen kanssa samaa mieltä, olen nähnyt kuinka huonosti verkkoterraario pitää kosteutta (ja jemenihän kaipaa hyvin korkeaa kosteutta ja se esim. juo vesipisaroita, eli terraarion tulisi koko ajan olla kostea). Jopa tämä liukuoviterraario, jossa on reikäpeltiä vain suikale katossa ja takaseinässä, tuntuu haihduttavan kosteuden nopeasti, varmaankin kyllä lamppujen ansiosta. Useaan kertaan päivässä pitää sumuttaa, voi huhhuh jos nyt olisi verkkoterraario... No, kuitenkin, kunhan jemeni kasvaa ja uusi terraario hankittava tulee se olemaan verkkoterraario. Tämän stressikysymyksen vuoksi, vaikka olen tuon lasisen päällystänyt taustoilla jottei juurikaan heijasta ja tunkenut paljon kasveja ja oksia jotta kokee olonsa turvalliseksi eikä niin näkisi itseään terraarion seinistä. En ole huomannut mitään stressaukseen viittavaa, siellä se menee pitkin poikin terraa, syö ja juo. Mutta kuten sanottu, varuiksi tulen sen verkkoterraarion sitten hankkimaan kun terraarionvaihto tulee ajankohtaiseksi.

No mutta, tällaista tällä kertaa. Enpä olekaan tänne vielä päivitellyt uusista sijaiskotilaisista taikka koiranpennustani, pitää taas kirjoitella pian :)

Kevät on kasvatuksen aikaa

Kevät on niin täynnä hulinaa ja hälinää, etten ole tännekään ehtinyt hetkeen kirjoitella. Koitetaas nyt kuitenkin kertoa kuulumisia.

 

 

Hiirulaa on alettu herätellä "talvihorroksesta", suomeksi sanottuna siis kasvatustauolta on p
alattu! Lauantaina 25.4 syntyi muutaman kuukauden tauon jälkeen hiiripoikue. Huolehtivana emänä häärää Vaahtokarkki, lk fuzzy beige, näyttelystä laatupalkinto kakkosen saanut kaunis neito. Isä on oma kasvattini, Waleran aka Peikkopoika, lk fuzzy agouti. Poikueessa on kasvamassa bone-värinen naaras (jää itselle), sekä kolme urosta (agouti ja kaksi bonea(?)). Urokset tulevat myyntiin.

Myös Ginka's Some Day My Prince Will Come "Prinsessa", odottaa poikuetta syntyväksi milloinka vain. Myös muutama muu naaras on astutettavana.








Ylivieskan näyttelyssä käytiin 2.4, seitsemän hiiren kanssa (kuvissa bokseissa näyttelypäiväänsä viettää Darwin ja Pasi). Oli hyvin väsyttävä, vaikkakin hauska päivä - herätys oli viideltä, lähtö matkaan puoli seitsemän aikoihin, perillä oltiin yhdeksän tienoilla, näyttelyn alettua ryhdyin hiirten virallisissa assistentiksi ja puuhaa ja poukkoilua riitti. Viiden jälkeen lähdettiin sitten oman matkaporukan kanssa kohti kotia, näyttely oli vielä kesken mutta mikäli olisin jäänyt minuutiksikin pidempään olisin voinut myöhästyä viimeisestä kotiin päin menevästä bussista. Lopulta yhdeksältä olin kotona - pitkä päivä siis. Antoisa reissu oli, vaikka tällä kertaa ei jostain syystä laatupalkintoja tippunut, edes sellaiselle joka oli aiemmin jo laadun saanut.
Myös poikkeuksellisen vähän sieltä tarttui mukaan uusia hiiriä, nimittäin vain yksi ainoa:




Ginka's Faith is a Bluebird -hiiripoika, muunnokseltaan lk chocolate. Syntynyt 20.3.2015, kasvattaja Ida Salonen.


Tarttuipa näyttelystä kyllä mukaan jotain hiiren lisäksi, nimittäin Ulla -syrkin poika, Uuno:




Uunon äiti Ullahan menehtyi tuossa talvella, syytä ei voi kuin arvailla - sehän oli jäänyt tavallista pienemmäksi, liittyen ehkä siihen, kun oli joutunut poikueen saamaan ihan poikasena itsekin (oli tullut kasvattajalla vahingossa paksuksi). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten asiaan, että sillä ei ollut sitten niin hyvät eväät elämään... Ikävä on kova, mutta Uunon saaminen takaisin toi kyllä lohtua, se on niin äitinsä poika.


Pitkästä aikaa tuli muuten kotilopoikuekin: Achatina reticulata albinoiden jättimäisestä munasatsista on tänään alkanut kuoriutua poikasia!



Toivotaan, että miniotukset lähtevät hyvällä menestyksellä kasvamaan. Saa nähdä, montako noita loppujen lopuksi kuoriutuu - kuvassa on vain minimaalinen osa munista. Osa menee myyntiin jahka kasvavat, mikäli noita aivan hurjasti kuoriutuu niin piakkoin talvihorroksesta herätettävä kilpikonna kyllä vetelee niitä mielellään poskeensa.


Sijaiskotilaiset ovat muuten vähentyneet "uhkaavasti": enää sijaiskodissa on kaksi kania (uros ja naaras, asuvat erillään leikkaamattomuuden takia) sekä se tiineenä tullut emokissa. Saa nähdä, milloin se jakaantuu.

Hoidokkihulinaa

 

Tiistaina minulle tuli taas "pitkästä aikaa" kissoja sijaiskotiin. Tällä kertaa kolme kollia ja yksi naaras, joka paljastui tiineeksi. Kissat tulivat luokseni, sillä niiden emäntä muutti palvelutaloon, ja kissat jäivät ilman kotia. Emännän sukulainen sitten toi katit luokseni koteja etsimään, kun ei muutakaan paikkaa ollut.




Tiine mamma, iältään 9-vuotias.



3-vuotias kollikissa.




3-vuotias kollikissa, ylläolevan veli.



9-vuotias kollikissa, jolla ylimääräiset varpaat (on siis ns. laivakissa) sekä pieni, vähän kippuralle menevä töpöhäntä.

Kaikki tulleet kissat ovat reippaita ja hellyydenkipeitä, rakastavat rapsutuksia ja vieraankin ihmisen huomiota. Olen aivan ihastunut näihin, harmi kun ei voi pitää kaikkia sijaiskotilaisia, eihän siitä mitään tulisi :D

Toivokaamme, että kaikki menee hyvin tiineen kissan ja pentujen kanssa! Kovasti alan nyt koteja etsimään noille toisille sijaiskotilaisille, jotta olisi sitten tilaa tulevalle pentueellekin.







Minulle tuli tänään hoitoon ystäväni pari naarastalvikkoa (asuvat erillään, äiti ja tytär). Hauska päästä hoitamaan tällaisiakin palleroita. :)

Eipä tässä muuta... Huomenna iltapäivällä muuten mennään poitsujen (siis sijaiskotilaiskollien) kanssa eläinlääkärille tarkastuksiin, leikkuisiin, rokotuksiin ja sirutuksiin. Sitten he alkavatkin olla valmiita lähtemään uusiin koteihin, jahka sellaisia löytyy!

Ullan tarina

Ajattelin esitellä rakkaan syyrialaisen hamsterini, Ullan (lempinimeltään Ulla-Pulla). Ulla on mustalaikukas pitkäkarvainen ja se on syntynyt 6.8.2014. Kasvattaja on Tiia Aittamaa.

                 

Ostin Ullan Humppilassa olleesta jyrsijänäyttelystä lokakuun alussa. Se kiinnitti heti huomioni riekkumalla boksissaan muiden nukkuessa ja niin se vain vei sydämeni mennessään. Niinpä sitten otin myyjään yhteyttä - ja onneksi otinkin, sillä selvisi, että sitä oli haikaillut myös eräs toinen ihminen. Sain kuin sainkin Ullan ostettua ja niinpä sitten sain ensimmäisen hamsterini. Ulla on aina ollut hyvin reipas ja utelias, lempeä ja itsepäinenkin kaveri.

   

Vanhempani ja sisarukseni ihastuivat Ullaan välittömästi (olin heillä silloin vierailulla), ja kun aloin miettiä hamsterille nimeä pikkusiskoni tokaisi sen olevan Ulla. Vastustelin nimeä, mutta pian pikkusiskoni jankatessa Ullasta nimi tarttui minuunkin. Niinpä siitä sitten oli pakko tulla Ulla :D Pikkusiskoni myös alkoi heti intoilla, että minun pitäisi astuttaa Ulla sitten kun sen ikä riittää, ja antaa yksi poikasista hänelle. Lupasin miettiä asiaa...

...Mutta eipä asiassa sitten ollut miettimistä: 14.10 olin ottamassa Ullaa syliin ja tarjosin ensin kättä sille haisteltavaksi. Yllättäen niin lempeä hamsteri purikin minua! Vetäisin käden hämmästyneenä pois, ja Ulla kipitti pois pesäkyhäelmästään paljastaen altaan yllättävän näyn: viisi vastasyntynyttä hamsterinalkua! Ulla oli päättänyt ruveta teiniäidiksi.

    

En tiennyt hamstereiden lisääntymisestä ja poikueista juurikaan, sillä poikuehan tuli täytenä yllätyksenä ja saanut alkunsa jo kasvattajalla. Alkushokin jälkeen aloin imeä tietoa aiheeseen liittyen, ja hamsteripoikueen kanssa pärjättiin, jopa teiniäiti-Ulla teki erittäin hienoa työtä. Poikaset löysivät hyvät kodit ja pikkusiskonikin sitten sai ensimmäisen ikioman lemmikkinsä (ja onkin hoitanut sitä aivan hurjan hienosti ja antaumuksella).

          

 

     Mutta miten Ullalla menee nykyään?

         

                                                          

        Ulla asuu "syrkkidunassa"...

      

      ...Ja syö Brit Animals -merkkistä hamsterinnappulaa.

 

         ....Sekä monipuolista tuoreruokaa.

Eläintenhoitotunnit

Kuten tiedätte, opiskelen eläintenhoitajaksi. Aloitin jo vuonna 2013, mutta opinnot eivät edenneet mm. sairauteni vuoksi tarpeeksi, joten aloitin syksyllä 2014 uudestaan. Ensimmäistä luokkaa siis käyn vielä.

Tänään päätin napata kameran mukaan kouluun ja kuvailla vähän, mitä opiskelu eläintenhoitajaksi on. Sain kuitenkin harmittavan vähän materiaalia, sillä iltapäivällä teimme vain jotain tylsiä äidinkielentehtäviä, joista ei oikein kiinnostavaa kuvamateriaalia olisi tänne saanut :D Joten tyydytään nyt vaan kertomaan noista eläintenhoitotunneista, jotka veivät puolet koulupäivästä.

Meillä siis on muutama tunti viikossa jaksosta riippuen eläintenhoitoa. Koulussa on paikka nimeltä Tassula, josta löytyy jos jonkinmoista elukkaa. Kaneja, marsuja, hamstereita, rottia, hiiriä, chinchilloita, deguja, gerbiilejä, frettejä, käärmeitä, kissoja, liskoja, selkärangattomia jne jne. Näitä sitten siivoillaan, ruokitaan, hellitään, aktivoidaan, hoidetaan kynsiä jne.

Tässä muutama kuva päivällä tavatuista elukoista.




Labyrintissä on kiva juoksuttaa pikkuisia herkkujen perässä, tällä kertaa houkuttimena oli omenanpaloja ja pähkinää. Joskus vähän fuskataan, ja kiivetään seinien yli, mutta ei se nyt niin justiinsa...



Parta-agama mutustelee torakkaa.


Degu tuijotteli minua pitkään vakavasti heinänkorsi pienessä käpälässään, mitäköhän se juoni?



Fretit olivat hyvin leikkisällä päällä, ja lelut saivat kyytiä.



Itä-Australian vesiagama paistatteli tyytyväisenä päivää lämpölamppunsa alla.



Kesyrotta oli heti häkin ovella vastassa, odotti varmaankin herkkuja. Poseerasi kameralle kyllä nätisti.




Erittäin kaunis japanilaiskuvioinen neitokainen nautiskeli annostaan, ja minä mokoma häiritsin sitä kameran kanssa.

Mukava koulupäivä ja varmaankaan ei ole vaikea arvata, mitkä ovat lempi tuntejani ;)