Kissanpentubuumi

 

Näin keväällä joudun monesti Facebookin kissaryhmien julkaisuja katsellessani istumaan sormieni päälle, etten pentukuvien keräämien sydämien sekaan laittaisi jotain muutakin. Nimittäin sanoja, joista moni pentujen omistaja harmistuisi, jopa vihastuisi. Miksi, eivätkö pennut ole ihana asia? No, suoraan sanottuna usein kotikissapentueet eivät ole. Eivät tässä maassa tai maailmassa - eivät juuri tässä hetkessä, kun kissojen tilanne on mikä on. Kissoja hylätään vuosittain 20 000 - eikös se ole aikamoinen määrä? Tarvitaanko niitä kissoja muka lisää, oikeasti? Joka päivä joudutaan lopettamaan kodittomia. Jatkuva pentubuumi tietää lisää kilpailua hyvistä kodeista - ja jos sen kilpailun häviää liian suuren osallistujamäärän takia, ei hyvin käy. Vaikka sinun pennuillesi löytyisi hyvät kodit, mieti niitä ennestään olemassa olevia pentuja, joilta sinun pentusi vievät kodit. Sinullakin on kissanomistajana suuri valta vaikuttaa kodittomien kissojen määrään, joko leikkauttamalla kissasi tai antamalla sen lisääntyä...

Kissoja syntyy, päivittäin kymmeniä, varmaan satojakin. Niitä syntyy liian nuorille kissoille, liian vanhoille kissoille. Niitä syntyy sairaille kissoille, hyvällä tuurilla terveille kissoille. Niitä syntyy omistajien valvovien silmien alle ja kameran salamavalon räpseeseen kotisohville. Niitä syntyy keskelle metsää, korpikuusen kannon alle Mörrimöykyn koloon. Sitten huudellaan, että missä meidän Misse on kun sitä ei ole näkynyt, ei se yleensä pihasta lähde (sepä se, kun tiine kissa voi katsoa että hoitaa pentueensa mieluiten yksin ja lähtee synnyttämään ties minne). Pennut löydetään, jos löydetään, ja ehkä niistä saadaan ihan kesyjä. Jos ne löydetään ajoissa, ja ennen kaikkea elossa. Ihmiskontaktit alusta alkaen ovat tärkeitä, jotta pennuista tulee kunnon kotikissa-ainesta.

Nykyään yhä useampi sentään osaa pitää tiineen kissansa sisällä, pitääkseen emon ja pennut turvassa. Isää ei oteta vahdittavaksi - eihän sitä edes tiedä, kenelle se Misse on paksuna, herranen aika sentään, eihän me koko aikaa vahdata mitä kissat tekevät. Voidaan vain toivoa, että isä on terve - useat vapaana kuljeskelevat kollit kantavat parantumattomia tauteja mm. kissojen HIViä, eli kissojen immuunikatoa (FIV), tai kissaleukoosia (FeLV), jotka molemmat johtavat erilaisiin oireisiin ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Pätevät rotukissakasvattajat testaavatkin aina mahdollisesti lisääntyvät kissat ennen asutusta, sillä tarttuvien tautien kanssa ei ole pelleilemistä. Samaten he testauttavat veriryhmät, sillä mitä tahansa veriryhmiä edustavia kissoja ei voi yhdistää, jos haluaa terveitä ja hyvinvoivia pentuja.

Kysymys kuuluu: Kuinka moni näistä kissapentueidensa hehkuttajista tietää isän ja emän veriryhmät sekä on testauttanut mahdolliset sairaudet? Kuinka moni edes tiesi, että testaukset ovat tärkeitä kissojen terveyden kannalta? Saati kuinka monen emon (ja isän) suku oli tiedossa, jotta perinnöllisten sairaukset mahdollisuuksia yms voisi kartoittaa?

Pentue (terve sellainen) siis vaatii oikeasti muutakin kuin sen, että netistä kysellään kivan värinen kolli lainaan tai huonommassa tapauksessa päästetään se kissa vain ulos yksistään sulhasta etsimään. Kumpa lisääntyvien kissojen rokotukset ja madotuksetkin olisi kunnossa... En edes uskalla toivoa, että näin olisi kaikilla.



Täytyy myös muistaa, että itse kiima stressaa eläintä ja leikkaamattomuus lisää erilaisia riskejä (esim. mätäkohtu), jatkuvista synnytyksistä puhumattakaan! Kissa ei osaa säädellä lisääntymistään - on ihmisen vastuulla pitää huoli siitä, että kissa pysyy hyvinvoivana.

 

Moni selittelee, että juuri nyt ei ole varaa leikata kissaa. Naaraskissan leikkaus maksaa yleensä n. 70-170 e, paikasta riippuen. Usein hinta pyörii satasen pinnalla. Ei se monelle varmasti pikkusumma ole, mutta mätäkohtujen, keisarinleikkausten jne hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi.

Puhumattakaan pennuista, jos niitä pukataan ulos parhaimmillaan
jopa kymmenen vuoden sisällä, ja kaikki pitäisi hoitaa kuukausien ajan. Pennut tarvitsevat useita madotuksia ja laadukasta ruokaa kasvaakseen ja kehittyäkseen hyvin. (Mieluiten pennut tulisi toki myös ennen myyntiä rokottaa ja siruttaa, ihanteellista olisi myös leikata, mutta madotus nyt ainakin on "pakollinen operaatio"). Itselläni on ihan käytännön kokemusta siitä, kuinka marketin viljamössöillä ja ilman madotuksia kasvaneet pennut ovat paljon pienempiä mitä asianmukaisesti hoidetut ikätoverinsa (sijaiskodissa siis kun on pari pentuetta ollut kasvamassa). Pentujen kasvattaminen terveiksi, tasapainoiksi kissoiksi ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan se vaatii rahaa ja aikaa, sekä runsaasti tietämystä. Paljon enemmän, mitä netistä pentu-uutisia lukiessaan voisi ajatella.




Pennut ovat suloisia, mutta yritetään kuitenkin ajatella niitä itse kissoja, jookos? Niin kauan kuin kissoja on niin paljon, että niitä täytyy lopetella päivittäin, on kotikissojen lisäännyttäminen suorastaan hyvinkin itsekäs teko. Karu fakta, mutta ei auta kuin niellä se.

Eilinen eläinlääkärireissu

Aamulla aikaisin ylös ja nokka kohti Kurikan eläinlääkäriä Nuppu-kissani kanssa. Kello 9.30 oli aika Nupun sterilaatioon ja röntgeniin, siinä ohella sitten rokotettiin, sirutettiin ja otettiin verikoetta, jos siitä saisi selvyyttä Nupun rohinaan.

Nuppuhan tuli mulle jo 2013 kesän lopussa, mutta en ollut aiemmin saanut sitä sterilaatioon. Yritin kyllä kun se oli mulla muutaman kuukauden ollut, ajattelin että olisi jo tarpeeksi kesyyntynyt. Nuppuhan siis kun on löytökissa ja oli hyvin arka tullessaan. Joka tapauksessa, kun koitin saada Nuppua mukaan, niin hammastahan siinä sai niin että veri roiskui. Joten päätettiin sitten lekurin kanssa leikkausta ja rokotusta lykätä siiheksi jotta Nuppu hieman kesyyntynyt, kun ei sisäkissa nyt siihen kuole jossei heti rokotuksia saa tai on leikkaamaton.

 

 No, Nuppu pääsi sitten kuitenkin eräs päivä keväällä livahtamaan ulos. Loukutettua se saatiin vasta kesällä, jolloin oli jo viimeisillään tiineenä... Leikkausoperaatio pian synnyttävälle kissalle olisi ollut niin "raaka", että päätin muutamalta lekurilta hädissään asiaa kyselleenä siis antaa Nupun pentujen vain tulla. Voin jossain välissä kirjoitella tästä pienestä pentueesta oman postauksen, eli siitä lisää myöhemmin...

Sittenpä Nuppu sairastui sitkeään keuhkotulehdukseen, ja rohina ei ottanut laantuakseen, vaikka kuume laski. Monta antibioottikuuria, monta kuukautta, monta eläinlääkärikäyntiä, monta eri eläinlääkäriä. Lopulta pääteltiin, että kyseessä olisi keuhkotulehduksesta jäänyt astma, kun antibiootit eivät purreet. Koska antibioottien anto aralle Nupulle oli yhtä taistoa, päädyttiin sitten kokeilemaan tablettitaistelujen sijaan kortisonipiikkiä, joka ei ihanteellisin keino astman hoitoon ole, mutta Nupun tilanteessa parhain. Se helpotti oireita jonkun verran, muttei poistanut oireita kokonaan. Rohinan vuoksi sitä ei tietenkään voinut leikata, joten leikkaus lykkääntyi jälleen.

Nyt vihdoin sitten rohina oli vähentynyt, ja uskalsin miettiä leikkausta. Lekurikin sitten eilen keuhkot kuunnellessaan totesi, että rohina on niin lievää, että sille tuskin tarvitsee tai edes pystyy tekemään mitään. Tarkistettiin sitten kuitenkin vielä röntgenillä keuhkot, ja mitään astmaan viittaavaa ei näkynyt. (Saan röntgenkuvat itselleni ensiviikolla, ne olivat niin kiinnostavan näköisiä, että varmasti laitan ne tännekin). Varmuuden vuoksi vielä otettiin verikoe, josta voidaan tutkia, voisiko olla allerginen esim. muille lemmikeilleni. Tulokset saan parin viikon sisällä. Ja toki sitten leikattiin kissa - seurasin leikkausta ja olihan se ihan kiintoisa kokemus.



Myös rokotteet Nuppu sai, totta kai. Sirukin laitettiin, sellainen joka lukemalla saadaan myös kissan ruumiinlämpö selville. Kätevää!


                                                                  Nupun rokotuskortti.

 Nyt on kyllä niin ihmisten muokkaama "villikissa" (joskin villikissasta ei enää voi puhua, on Nuppu sen verta kesyyntynyt, toki onhan se vielä jonkin verran arka), että ei mikään ihme, että Nuppu mököttää mulle... Se on tosiaan vieläkin pääosin kylppärissä, toki sillä varmasti jonkin verran kipuja on, vaikka eilen sai pistoksena kipulääkettä ja tänään ja huomiselle varattu kipulääketabletit. Ruokakaan ei ole maistunut, vaikka kaikkea olen kokeillut tyrkyttää, herkuista ja kissantahnoista lähtien. Vettä sentään on käynyt juomassa. Nutriplussaa (eläimien vitamiinilisää) vähän hieroin ikeniin, jotta nyt vähän jostain saisi energiaa.



Nyt kun kerta olin lekurilla, tajusin samalla pyytää hiirille lisää ivermektiinipastaa. Ivermektiinihän on hiirillä käytetyin ja parhain loishäätölääke useimpiin loisiin, jota saa vain reseptillä. Monet käyttävät sitä liuoksena, mutta itse nyt jostain syystä olen tottunut tuota pastamuodossa olevaa käyttämään, ja eipä sillä niin väliä missä muodossa sitä antaa. Ivermektiiniä annostellaan pieni pisara hiiren niskaan.




                                          Ivermektiinin annostelua kasvatilleni Casimirille.

 

 

 Pitäkää peukkuja, että Nuppu toipuu hyvin (ja leppyy minulle :D)!

  

Eipä ollut iso lasku, vaikka tuntui että hirveästi tehtiin kaikkea.