Kissanpentubuumi

 

Näin keväällä joudun monesti Facebookin kissaryhmien julkaisuja katsellessani istumaan sormieni päälle, etten pentukuvien keräämien sydämien sekaan laittaisi jotain muutakin. Nimittäin sanoja, joista moni pentujen omistaja harmistuisi, jopa vihastuisi. Miksi, eivätkö pennut ole ihana asia? No, suoraan sanottuna usein kotikissapentueet eivät ole. Eivät tässä maassa tai maailmassa - eivät juuri tässä hetkessä, kun kissojen tilanne on mikä on. Kissoja hylätään vuosittain 20 000 - eikös se ole aikamoinen määrä? Tarvitaanko niitä kissoja muka lisää, oikeasti? Joka päivä joudutaan lopettamaan kodittomia. Jatkuva pentubuumi tietää lisää kilpailua hyvistä kodeista - ja jos sen kilpailun häviää liian suuren osallistujamäärän takia, ei hyvin käy. Vaikka sinun pennuillesi löytyisi hyvät kodit, mieti niitä ennestään olemassa olevia pentuja, joilta sinun pentusi vievät kodit. Sinullakin on kissanomistajana suuri valta vaikuttaa kodittomien kissojen määrään, joko leikkauttamalla kissasi tai antamalla sen lisääntyä...

Kissoja syntyy, päivittäin kymmeniä, varmaan satojakin. Niitä syntyy liian nuorille kissoille, liian vanhoille kissoille. Niitä syntyy sairaille kissoille, hyvällä tuurilla terveille kissoille. Niitä syntyy omistajien valvovien silmien alle ja kameran salamavalon räpseeseen kotisohville. Niitä syntyy keskelle metsää, korpikuusen kannon alle Mörrimöykyn koloon. Sitten huudellaan, että missä meidän Misse on kun sitä ei ole näkynyt, ei se yleensä pihasta lähde (sepä se, kun tiine kissa voi katsoa että hoitaa pentueensa mieluiten yksin ja lähtee synnyttämään ties minne). Pennut löydetään, jos löydetään, ja ehkä niistä saadaan ihan kesyjä. Jos ne löydetään ajoissa, ja ennen kaikkea elossa. Ihmiskontaktit alusta alkaen ovat tärkeitä, jotta pennuista tulee kunnon kotikissa-ainesta.

Nykyään yhä useampi sentään osaa pitää tiineen kissansa sisällä, pitääkseen emon ja pennut turvassa. Isää ei oteta vahdittavaksi - eihän sitä edes tiedä, kenelle se Misse on paksuna, herranen aika sentään, eihän me koko aikaa vahdata mitä kissat tekevät. Voidaan vain toivoa, että isä on terve - useat vapaana kuljeskelevat kollit kantavat parantumattomia tauteja mm. kissojen HIViä, eli kissojen immuunikatoa (FIV), tai kissaleukoosia (FeLV), jotka molemmat johtavat erilaisiin oireisiin ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Pätevät rotukissakasvattajat testaavatkin aina mahdollisesti lisääntyvät kissat ennen asutusta, sillä tarttuvien tautien kanssa ei ole pelleilemistä. Samaten he testauttavat veriryhmät, sillä mitä tahansa veriryhmiä edustavia kissoja ei voi yhdistää, jos haluaa terveitä ja hyvinvoivia pentuja.

Kysymys kuuluu: Kuinka moni näistä kissapentueidensa hehkuttajista tietää isän ja emän veriryhmät sekä on testauttanut mahdolliset sairaudet? Kuinka moni edes tiesi, että testaukset ovat tärkeitä kissojen terveyden kannalta? Saati kuinka monen emon (ja isän) suku oli tiedossa, jotta perinnöllisten sairaukset mahdollisuuksia yms voisi kartoittaa?

Pentue (terve sellainen) siis vaatii oikeasti muutakin kuin sen, että netistä kysellään kivan värinen kolli lainaan tai huonommassa tapauksessa päästetään se kissa vain ulos yksistään sulhasta etsimään. Kumpa lisääntyvien kissojen rokotukset ja madotuksetkin olisi kunnossa... En edes uskalla toivoa, että näin olisi kaikilla.



Täytyy myös muistaa, että itse kiima stressaa eläintä ja leikkaamattomuus lisää erilaisia riskejä (esim. mätäkohtu), jatkuvista synnytyksistä puhumattakaan! Kissa ei osaa säädellä lisääntymistään - on ihmisen vastuulla pitää huoli siitä, että kissa pysyy hyvinvoivana.

 

Moni selittelee, että juuri nyt ei ole varaa leikata kissaa. Naaraskissan leikkaus maksaa yleensä n. 70-170 e, paikasta riippuen. Usein hinta pyörii satasen pinnalla. Ei se monelle varmasti pikkusumma ole, mutta mätäkohtujen, keisarinleikkausten jne hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi.

Puhumattakaan pennuista, jos niitä pukataan ulos parhaimmillaan
jopa kymmenen vuoden sisällä, ja kaikki pitäisi hoitaa kuukausien ajan. Pennut tarvitsevat useita madotuksia ja laadukasta ruokaa kasvaakseen ja kehittyäkseen hyvin. (Mieluiten pennut tulisi toki myös ennen myyntiä rokottaa ja siruttaa, ihanteellista olisi myös leikata, mutta madotus nyt ainakin on "pakollinen operaatio"). Itselläni on ihan käytännön kokemusta siitä, kuinka marketin viljamössöillä ja ilman madotuksia kasvaneet pennut ovat paljon pienempiä mitä asianmukaisesti hoidetut ikätoverinsa (sijaiskodissa siis kun on pari pentuetta ollut kasvamassa). Pentujen kasvattaminen terveiksi, tasapainoiksi kissoiksi ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan se vaatii rahaa ja aikaa, sekä runsaasti tietämystä. Paljon enemmän, mitä netistä pentu-uutisia lukiessaan voisi ajatella.




Pennut ovat suloisia, mutta yritetään kuitenkin ajatella niitä itse kissoja, jookos? Niin kauan kuin kissoja on niin paljon, että niitä täytyy lopetella päivittäin, on kotikissojen lisäännyttäminen suorastaan hyvinkin itsekäs teko. Karu fakta, mutta ei auta kuin niellä se.