Paljon onnea, Mamma!

26.5 kello yhdeksän aikaan illalla alkoi tapahtua. Makoilin navettavuoron jälkeen väsyneenä sängyllä läppärin kanssa, mammakissa (sijaiskotilainen, viimeisillään tiineenä tullut) vierelläni. Yhtäkkiä emo nousi ja alkoi nuolla sänkyä. Katsoin että mitä ihmettä - no kissalta oli päässyt lätäkkö, jonka ymmärsin lapsivesiksi. Emo siirtyi hieman, jättäen sängylleni taas uuden lätäkön. Se nuoli vuoroin lätäkköä ja alapäätään, selkeästi hermostuneena. Sitten se pomppasi sängyn vierellä olevaan synnytyspesäänsä, pahvilaatikkoon jossa viltti, jonne en ole ikinä ennen sen nähnyt menevän. Siellä se pesi hetken itseään. Laitoin viestiä eräälle kissakasvattajalle, tarvitsin tukea jännään tilanteeseen, vaikka olenhan kerran jo ollut kissan synnytyksessä mukana. Kasvattaja ennusti, että viimeistään vuorokauden sisällä pitäisi pentujen syntyä.

Kissa muuttui levottomammaksi. Se ravasi välillä pois laatikostaan tutkimaan paikkoja, kuin miettien, olisiko sittenkin jossain parempi pesä. Se yritti tunkea esimerkiksi petauspatjan alle (voi sitä näkyä, kun se sen alla ryömi kuin mikäkin myyrä :D), peittoni alle, sängyn alle... Palaten aina lopulta kuitenkin takaisin pesäänsä. Ruokaakin kävi välillä syömässä, vaikka jotkut kissat lopettavat sen jo paljon ennen synnytystä. Välillä se tuli mun luokseni sänkyyn puskemaan ja kerjäämään rapsutuksia. Kissalta tuli myös punertavaa limaa, joka tietysti oli hyvä käydä tiputtamassa juurikin minun sängylleni. Tajusin, että tänä yönä pentujen olisi synnyttävä.

Vahtasin koko ajan makuuhuoneessa. Yhden aikaan yöllä olin koneella sängylläni, ja katselin, että emo se vain pesee alapäätään laatikossaan. Kurkkasin kohta tarkemmin, ja yllätys oli suuri, kun emo ohjasikin jo pentua nisilleen! Se olikin synnyttänyt, ihan mun vieressä mun huomaamatta, oltuaan vain jonkun aikaa paikoillaan pesässä! Nuollessaan pentua puhtaaksi, katkaistessaan napanuoraa (joka oli oikein siististi ja sopivan mittaiseksi katkaistu) ja syödessään istukan olin vain luullut sen pesevän itseään (laatikkoon oli vähän huono näkyvyys koska lipat osittain kiinni, enkä niitä koko ajan käynyt raottelemassa jotta emo saisi rauhan).

Viereisellä "synnytystarvikehyllyllä" oli ollut jo viikkoja kaikenmaailman tarvikkeita pennun maailmaansaattamista varten (sakset napanuoran leikkuuta varten, roskapussi istukkaa varten, talouspaperia, pyyhkeitä jne jne), mutta ensimmäisen pennun hoidon olikin emo hoitanut salakavalasti aivan itse ja vain punnitus jäi minun vastuulleni. Punnitsin pennun, 94 grammaa, ja laitoin sen takaisin emon nisälle. Maiskutus oli suloista ja innokasta, kun pentu hoksasi, miten homma toimii.




Pian emo ojentautui ja näytti keskittyneeltä. Aavistelin, että jotain olisi vielä tulossa. Noin puolen tunnin päästä ensimmäisen pennun löydöstä emo alkoi ponnekkaasti ponnistella. Muutama ponnistus vain, ja pentu oli ulkona!



























Odottelin hetken, että emo sai ulos istukankin, sitten leikkasin napanuoran itse saksilla ja takavarikoin istukan roskikseen. Emo katsoi vähän että mitä sinä siinä, minä olisin itse hoitanut. Mutta ei kyllä estellyt kun hoidin hommat. Sitten ei kun vaan pentu punnittavaksi; tulos oli täysin sama kun aikaisemmin syntyneellä, eli 94 grammaa!

Seurailin vielä jonkin aikaa, että emolla homma varmasti sujuu ja ettei vaan lisää synny. Pari tuntia odotin, mutta tilanne näytti rauhoittuneen joten menin lopulta aamuyöstä nukkumaan. Tuntuipa oudolta nukkua ilman että emo on kainalossa kiinni, se kun on tässä aina nukkunut mun viekussa, nyt se tietenkin oli pesässä vauvojensa kanssa.


Emo on hoitanut vauvojansa oikein hyvin ja ruokakin maistuu. Pennut eivät ole kitisseet, paitsi välillä jos emo on käynyt syömässä tmv ovat saattaneet vähän itkeskellä - tai kun minä kehtasin nostaa ne sängylle kuvattavaksi. Tänään iltapunnituksessa (punnitsen pennut päivittäin, jotta tietää että kasvu varmasti sujuu) musta 105 g (eli kasvanut alle vuorokaudessa 11 g) ja ruskeatiikerikuviollinen 112 g (eli kasvanut jopa 18 g alle vuorokaudessa). Tosi hyvin on siis kasvu lähtenyt käyntiin, emolla kyllä onkin sellaiset utareet että niillä nyt ruokkisi koko Suomen pennut :D ... Kaikki muukin on mainiosti, toivotaan että jatkokin sujuu yhtä sujuvasti!

Kissanpentubuumi

 

Näin keväällä joudun monesti Facebookin kissaryhmien julkaisuja katsellessani istumaan sormieni päälle, etten pentukuvien keräämien sydämien sekaan laittaisi jotain muutakin. Nimittäin sanoja, joista moni pentujen omistaja harmistuisi, jopa vihastuisi. Miksi, eivätkö pennut ole ihana asia? No, suoraan sanottuna usein kotikissapentueet eivät ole. Eivät tässä maassa tai maailmassa - eivät juuri tässä hetkessä, kun kissojen tilanne on mikä on. Kissoja hylätään vuosittain 20 000 - eikös se ole aikamoinen määrä? Tarvitaanko niitä kissoja muka lisää, oikeasti? Joka päivä joudutaan lopettamaan kodittomia. Jatkuva pentubuumi tietää lisää kilpailua hyvistä kodeista - ja jos sen kilpailun häviää liian suuren osallistujamäärän takia, ei hyvin käy. Vaikka sinun pennuillesi löytyisi hyvät kodit, mieti niitä ennestään olemassa olevia pentuja, joilta sinun pentusi vievät kodit. Sinullakin on kissanomistajana suuri valta vaikuttaa kodittomien kissojen määrään, joko leikkauttamalla kissasi tai antamalla sen lisääntyä...

Kissoja syntyy, päivittäin kymmeniä, varmaan satojakin. Niitä syntyy liian nuorille kissoille, liian vanhoille kissoille. Niitä syntyy sairaille kissoille, hyvällä tuurilla terveille kissoille. Niitä syntyy omistajien valvovien silmien alle ja kameran salamavalon räpseeseen kotisohville. Niitä syntyy keskelle metsää, korpikuusen kannon alle Mörrimöykyn koloon. Sitten huudellaan, että missä meidän Misse on kun sitä ei ole näkynyt, ei se yleensä pihasta lähde (sepä se, kun tiine kissa voi katsoa että hoitaa pentueensa mieluiten yksin ja lähtee synnyttämään ties minne). Pennut löydetään, jos löydetään, ja ehkä niistä saadaan ihan kesyjä. Jos ne löydetään ajoissa, ja ennen kaikkea elossa. Ihmiskontaktit alusta alkaen ovat tärkeitä, jotta pennuista tulee kunnon kotikissa-ainesta.

Nykyään yhä useampi sentään osaa pitää tiineen kissansa sisällä, pitääkseen emon ja pennut turvassa. Isää ei oteta vahdittavaksi - eihän sitä edes tiedä, kenelle se Misse on paksuna, herranen aika sentään, eihän me koko aikaa vahdata mitä kissat tekevät. Voidaan vain toivoa, että isä on terve - useat vapaana kuljeskelevat kollit kantavat parantumattomia tauteja mm. kissojen HIViä, eli kissojen immuunikatoa (FIV), tai kissaleukoosia (FeLV), jotka molemmat johtavat erilaisiin oireisiin ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Pätevät rotukissakasvattajat testaavatkin aina mahdollisesti lisääntyvät kissat ennen asutusta, sillä tarttuvien tautien kanssa ei ole pelleilemistä. Samaten he testauttavat veriryhmät, sillä mitä tahansa veriryhmiä edustavia kissoja ei voi yhdistää, jos haluaa terveitä ja hyvinvoivia pentuja.

Kysymys kuuluu: Kuinka moni näistä kissapentueidensa hehkuttajista tietää isän ja emän veriryhmät sekä on testauttanut mahdolliset sairaudet? Kuinka moni edes tiesi, että testaukset ovat tärkeitä kissojen terveyden kannalta? Saati kuinka monen emon (ja isän) suku oli tiedossa, jotta perinnöllisten sairaukset mahdollisuuksia yms voisi kartoittaa?

Pentue (terve sellainen) siis vaatii oikeasti muutakin kuin sen, että netistä kysellään kivan värinen kolli lainaan tai huonommassa tapauksessa päästetään se kissa vain ulos yksistään sulhasta etsimään. Kumpa lisääntyvien kissojen rokotukset ja madotuksetkin olisi kunnossa... En edes uskalla toivoa, että näin olisi kaikilla.



Täytyy myös muistaa, että itse kiima stressaa eläintä ja leikkaamattomuus lisää erilaisia riskejä (esim. mätäkohtu), jatkuvista synnytyksistä puhumattakaan! Kissa ei osaa säädellä lisääntymistään - on ihmisen vastuulla pitää huoli siitä, että kissa pysyy hyvinvoivana.

 

Moni selittelee, että juuri nyt ei ole varaa leikata kissaa. Naaraskissan leikkaus maksaa yleensä n. 70-170 e, paikasta riippuen. Usein hinta pyörii satasen pinnalla. Ei se monelle varmasti pikkusumma ole, mutta mätäkohtujen, keisarinleikkausten jne hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi.

Puhumattakaan pennuista, jos niitä pukataan ulos parhaimmillaan
jopa kymmenen vuoden sisällä, ja kaikki pitäisi hoitaa kuukausien ajan. Pennut tarvitsevat useita madotuksia ja laadukasta ruokaa kasvaakseen ja kehittyäkseen hyvin. (Mieluiten pennut tulisi toki myös ennen myyntiä rokottaa ja siruttaa, ihanteellista olisi myös leikata, mutta madotus nyt ainakin on "pakollinen operaatio"). Itselläni on ihan käytännön kokemusta siitä, kuinka marketin viljamössöillä ja ilman madotuksia kasvaneet pennut ovat paljon pienempiä mitä asianmukaisesti hoidetut ikätoverinsa (sijaiskodissa siis kun on pari pentuetta ollut kasvamassa). Pentujen kasvattaminen terveiksi, tasapainoiksi kissoiksi ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan se vaatii rahaa ja aikaa, sekä runsaasti tietämystä. Paljon enemmän, mitä netistä pentu-uutisia lukiessaan voisi ajatella.




Pennut ovat suloisia, mutta yritetään kuitenkin ajatella niitä itse kissoja, jookos? Niin kauan kuin kissoja on niin paljon, että niitä täytyy lopetella päivittäin, on kotikissojen lisäännyttäminen suorastaan hyvinkin itsekäs teko. Karu fakta, mutta ei auta kuin niellä se.

Pentuihin varautumista

 

Hetkeen en olekaan postaillut syystä, että kamerastani loppui akku ja laturi on jäänyt vanhemmilleni viime vierailulta. Meinasin ensin, että saa jäädä kuvailut ja postailut nyt toistaiseksi kokonaan, kun ei digikameran kanssa jaksa pelleillä. Mutta jos sitä nyt kuitenkin kirjoittelisi kuulumisia, vaikkei kuvat nyt olekaan järkkärilaatua.

Eli täällä tosiaan valmistaudutaan tulevaa kissapentuetta varten. Tosiaan minullehan tuli kissoja sijaiskotiin, joista yksi oli tiine naaras. Tiineys oli sen verta pitkällä (pennut jo tuntuivat), että eläinlääkäri ei aborttia suositellut. Niinpä täytyy sitten vain päästää pennut maailmaan, hoitaa ne ja emo huolella ja etsiä sitten uudet kodit kun ikää on tarpeeksi.



Lauantaina emolla oli ilmeisesti esipolttoja, sillä siltä oli tullut hieman verta (joka on aivan normaalia). Esipolttoja voi tulla muutama päivä ennen synnytystä, joten nyt jännäillään, koittaako h-hetki pian.

Tulevat pennut vaativat paljon valmisteluita. Niinpä olenkin kuluttanut rutkasti rahaa Zooplussaan, tehden tällaisia ostoksia:



Ensin tuli tällainen pikku paketti...

-2,5 kg JR Farm Meer C + paprika, pellettiä marsuille
-4 x 250 g Rocco-merkkistä kuivattua kananrintaa, kissoille hampaita puhdistamaan
-Feliway-suihke 60 ml
-Trixie-puhdistusaine esim. virtsatahroille




Sitten tuli vähän isompi paketti...

-24 x 400 g Smilla siipikarjapata-märkäruokaa erilaisina makuina
-30 x 100 g Animonda vom Feinsten Baby paté (kissanpentujen ensiruoka)
-24 x 410 g Bozita kana, märkäruoka
-Dibo lohiöljy 500 ml (lisään raakaruuan sekaan)
-Punkkikoukut
-4 kpl hiirileluja
-Feliway-täyttöpullo feromonihaihduttimeen
-15 kg JR Farm Meer C + paprika, pelletti marsuille (riittääpähän vähäksi aikaa...)




Sitten tuli kaikista isoin paketti:

-I'm The Boss -ruoka/vesikuppi 1,6 litrainen. Oli pakko hankkia, kun sopii niin hyvin Gaia-kissalle ;)
-Zoolove Diamond Hearts -kaulapanta. Tämäkin tuli hankittua Gaia-kuningatarta ajatellen ;) Tsekatkaa ihmeessä Zooloven tuotteet Zooplussalta, niiden myyntihinnasta menee 10% eläinten hyväksi!
-4 kpl hiirileluja (samoja kuin viime tilauksessa, noh, leluja ei oo koskaan liikaa!)
-48 x 100 g Miamor Ragout Royale Kitten -märkäruoka, makuna naudanliha&siipikarja hyytelössä.
-6 x 400 g Catessy lohi-hyytelömärkäruoka
-6 x 800 g Animonda CranGarno Adult -märkäruoka, makuna kalkkuna & ankka.
-10 x 4 l Sanicat Professional Aloe Vera 7 Days -paakkuuntumaton kissanhiekka. Käytän yleensä pakkuuntuvaa hiekkaa, mutta pentuja varten tulee olla paakkuuntumatonta, sillä ne voivat maistella ja saada suolitukoksen mikäli hiekka paakkuuntuu suoleen. Vielä ei ole tämä hiekka ollut käytössä, mutta ainakin pussin läpi tuoksuu super hyvälle! :D

Ja noista ruuista vielä lisää:
Minulla oli pieni ongelma, kun yritin löytää hyviä penturuokia. Tuoteselosteet jne kun tulee syynättyä tarkkaan (minähän en sokkona elukoita syötä, kelpuutan vain laatumuonaa!), kohtasin ihmetyksen aiheen - se, onko kissanruoka suunnattu muka pennuille tai aikuisille, ei vaikuttanut ravintoarvoihin, valmistusaineisiin jne jne yleensä juuri ollenkaan! Olin tästä aivan hämilläni - miksi joka paikassa toitotetaan penturuuan tärkeydestä kissanpennulle, kun se on täysin samaa sapuskaa kuin aikuisversiokin?! Luottaako ihmiset vain siihen purkin kyljessä olevaan kuvaan, vai onko tässä joku juju, jota en itse vain tajua? Kyselin Vastuulliset kissanomistajat -ryhmässä asiasta. Joo, kyllä se vain niin on, että riittää kunhan pöperö on laadukasta ja ravintoarvoiltaan sopivaa, sillä on se ja sama onko valmistaja läntännyt purkkiin sanan "kitten" vai "adult". Näin olin järkeillytkin, mutta olipa outoa huomata, ettei se "adult" tai "kitten" vaikuttanut ruuan sopivuuteen juuri esim. kissanpennuille lainkaan. Siksi en sitten tilannutkaan kaappia täyteen vain penturuokia, vaan ihan noita "aikuisten" ja "kaikenikäistenkin" ruokia. Paria penturuokaa sitten tilasinkin vain ihan vaan muodon vuoksi, Animonda vom Feinsteniä ja Miamoria ei muutoin tule yleensä tilattuakaan. Niin onpa nyt enempi merkkejä, joihin pennut saa totutella, niin tottuvat mahdollisimman monipuoliseen ruokaan.

Samassa keskustelussa muuten eräs totesi, että on ihmetellyt samaa (siis että ravintosisältö ei poikkea purkkiin läntätyn ruuan "tarkoitusperän" mukaan), mutta että näin on jopa joidenkin merkkien koiran- ja kissanruokien välillä! Siis että koiran- ja kissanruuat voivat olla aivan samaa pöperöä, eri purkilla ja hinnalla vain. No olihan tätä pakko tutkia itsekin - niimpä katselin Zooplussalla asiaa ja totesin, että esimerkiksi yhden suosikkimärkäruokamerkkini, Animondan, kissan- ja koiranruuat eivät tosiaankaan eroa juurikaan. Vitamiinit, lihamäärät jne olivat molemmissa samat. Ainoa ero oli se, että koiranruuassa oli hitusen enempi rasvaa ja hieman vähempi proteiinia kuin kissanruuassa. Mutta ero oli aika mitätön, samaa heittelyä mitä eri (laadukkaiden) kissanruokien välillä - summa summarum, Animondan koiranruoka on ilmeisesti aivan yhtä kissoille soveltuvaa kuin Animondan kissanruoka! Oli sitten ihan pakko tilata kokeeksi tuota koiranruokaversiota, että onko tämä todellakin näin.

Mutta joo, riittää jo kissojen pöperöistä...

Sain tänään uuden natalhiiren, yksinjääneen Haisulin kaveriksi. Urospuoleinen on, kuten on Haisulikin. Päätin antaa natalille nimen Hattivatti, niin on sitten molempien nimet Muumeista :D Vielä en Hattivattia tutustuttanut Haisuliin, sillä huomenna tulee pari natalhiirineitosta, jotka Haisuli pääsee astumaan. Kokeilen nyt siis tähän kesyhiirten kasvatuksen sivuun pienimuotoista natalkasvatustakin.




Ja niin muutes, yksi musta kissa saatiin uuteen kotiin jo reilu viikko sitten, toinen musta poitsu taasen pääsee uuteen kotiinsa torstaina! Oranssi poju vielä etsii kotia, Facebookissa Reetan elukkala -sivustollani on siitä kattava myynti-ilmoitus jota saa ehdottomasti jakaa :)