Pentuihin varautumista

 

Hetkeen en olekaan postaillut syystä, että kamerastani loppui akku ja laturi on jäänyt vanhemmilleni viime vierailulta. Meinasin ensin, että saa jäädä kuvailut ja postailut nyt toistaiseksi kokonaan, kun ei digikameran kanssa jaksa pelleillä. Mutta jos sitä nyt kuitenkin kirjoittelisi kuulumisia, vaikkei kuvat nyt olekaan järkkärilaatua.

Eli täällä tosiaan valmistaudutaan tulevaa kissapentuetta varten. Tosiaan minullehan tuli kissoja sijaiskotiin, joista yksi oli tiine naaras. Tiineys oli sen verta pitkällä (pennut jo tuntuivat), että eläinlääkäri ei aborttia suositellut. Niinpä täytyy sitten vain päästää pennut maailmaan, hoitaa ne ja emo huolella ja etsiä sitten uudet kodit kun ikää on tarpeeksi.



Lauantaina emolla oli ilmeisesti esipolttoja, sillä siltä oli tullut hieman verta (joka on aivan normaalia). Esipolttoja voi tulla muutama päivä ennen synnytystä, joten nyt jännäillään, koittaako h-hetki pian.

Tulevat pennut vaativat paljon valmisteluita. Niinpä olenkin kuluttanut rutkasti rahaa Zooplussaan, tehden tällaisia ostoksia:



Ensin tuli tällainen pikku paketti...

-2,5 kg JR Farm Meer C + paprika, pellettiä marsuille
-4 x 250 g Rocco-merkkistä kuivattua kananrintaa, kissoille hampaita puhdistamaan
-Feliway-suihke 60 ml
-Trixie-puhdistusaine esim. virtsatahroille




Sitten tuli vähän isompi paketti...

-24 x 400 g Smilla siipikarjapata-märkäruokaa erilaisina makuina
-30 x 100 g Animonda vom Feinsten Baby paté (kissanpentujen ensiruoka)
-24 x 410 g Bozita kana, märkäruoka
-Dibo lohiöljy 500 ml (lisään raakaruuan sekaan)
-Punkkikoukut
-4 kpl hiirileluja
-Feliway-täyttöpullo feromonihaihduttimeen
-15 kg JR Farm Meer C + paprika, pelletti marsuille (riittääpähän vähäksi aikaa...)




Sitten tuli kaikista isoin paketti:

-I'm The Boss -ruoka/vesikuppi 1,6 litrainen. Oli pakko hankkia, kun sopii niin hyvin Gaia-kissalle ;)
-Zoolove Diamond Hearts -kaulapanta. Tämäkin tuli hankittua Gaia-kuningatarta ajatellen ;) Tsekatkaa ihmeessä Zooloven tuotteet Zooplussalta, niiden myyntihinnasta menee 10% eläinten hyväksi!
-4 kpl hiirileluja (samoja kuin viime tilauksessa, noh, leluja ei oo koskaan liikaa!)
-48 x 100 g Miamor Ragout Royale Kitten -märkäruoka, makuna naudanliha&siipikarja hyytelössä.
-6 x 400 g Catessy lohi-hyytelömärkäruoka
-6 x 800 g Animonda CranGarno Adult -märkäruoka, makuna kalkkuna & ankka.
-10 x 4 l Sanicat Professional Aloe Vera 7 Days -paakkuuntumaton kissanhiekka. Käytän yleensä pakkuuntuvaa hiekkaa, mutta pentuja varten tulee olla paakkuuntumatonta, sillä ne voivat maistella ja saada suolitukoksen mikäli hiekka paakkuuntuu suoleen. Vielä ei ole tämä hiekka ollut käytössä, mutta ainakin pussin läpi tuoksuu super hyvälle! :D

Ja noista ruuista vielä lisää:
Minulla oli pieni ongelma, kun yritin löytää hyviä penturuokia. Tuoteselosteet jne kun tulee syynättyä tarkkaan (minähän en sokkona elukoita syötä, kelpuutan vain laatumuonaa!), kohtasin ihmetyksen aiheen - se, onko kissanruoka suunnattu muka pennuille tai aikuisille, ei vaikuttanut ravintoarvoihin, valmistusaineisiin jne jne yleensä juuri ollenkaan! Olin tästä aivan hämilläni - miksi joka paikassa toitotetaan penturuuan tärkeydestä kissanpennulle, kun se on täysin samaa sapuskaa kuin aikuisversiokin?! Luottaako ihmiset vain siihen purkin kyljessä olevaan kuvaan, vai onko tässä joku juju, jota en itse vain tajua? Kyselin Vastuulliset kissanomistajat -ryhmässä asiasta. Joo, kyllä se vain niin on, että riittää kunhan pöperö on laadukasta ja ravintoarvoiltaan sopivaa, sillä on se ja sama onko valmistaja läntännyt purkkiin sanan "kitten" vai "adult". Näin olin järkeillytkin, mutta olipa outoa huomata, ettei se "adult" tai "kitten" vaikuttanut ruuan sopivuuteen juuri esim. kissanpennuille lainkaan. Siksi en sitten tilannutkaan kaappia täyteen vain penturuokia, vaan ihan noita "aikuisten" ja "kaikenikäistenkin" ruokia. Paria penturuokaa sitten tilasinkin vain ihan vaan muodon vuoksi, Animonda vom Feinsteniä ja Miamoria ei muutoin tule yleensä tilattuakaan. Niin onpa nyt enempi merkkejä, joihin pennut saa totutella, niin tottuvat mahdollisimman monipuoliseen ruokaan.

Samassa keskustelussa muuten eräs totesi, että on ihmetellyt samaa (siis että ravintosisältö ei poikkea purkkiin läntätyn ruuan "tarkoitusperän" mukaan), mutta että näin on jopa joidenkin merkkien koiran- ja kissanruokien välillä! Siis että koiran- ja kissanruuat voivat olla aivan samaa pöperöä, eri purkilla ja hinnalla vain. No olihan tätä pakko tutkia itsekin - niimpä katselin Zooplussalla asiaa ja totesin, että esimerkiksi yhden suosikkimärkäruokamerkkini, Animondan, kissan- ja koiranruuat eivät tosiaankaan eroa juurikaan. Vitamiinit, lihamäärät jne olivat molemmissa samat. Ainoa ero oli se, että koiranruuassa oli hitusen enempi rasvaa ja hieman vähempi proteiinia kuin kissanruuassa. Mutta ero oli aika mitätön, samaa heittelyä mitä eri (laadukkaiden) kissanruokien välillä - summa summarum, Animondan koiranruoka on ilmeisesti aivan yhtä kissoille soveltuvaa kuin Animondan kissanruoka! Oli sitten ihan pakko tilata kokeeksi tuota koiranruokaversiota, että onko tämä todellakin näin.

Mutta joo, riittää jo kissojen pöperöistä...

Sain tänään uuden natalhiiren, yksinjääneen Haisulin kaveriksi. Urospuoleinen on, kuten on Haisulikin. Päätin antaa natalille nimen Hattivatti, niin on sitten molempien nimet Muumeista :D Vielä en Hattivattia tutustuttanut Haisuliin, sillä huomenna tulee pari natalhiirineitosta, jotka Haisuli pääsee astumaan. Kokeilen nyt siis tähän kesyhiirten kasvatuksen sivuun pienimuotoista natalkasvatustakin.




Ja niin muutes, yksi musta kissa saatiin uuteen kotiin jo reilu viikko sitten, toinen musta poitsu taasen pääsee uuteen kotiinsa torstaina! Oranssi poju vielä etsii kotia, Facebookissa Reetan elukkala -sivustollani on siitä kattava myynti-ilmoitus jota saa ehdottomasti jakaa :)

Kevättuulia

Nyt se on vihdoin täällä, kevät! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja kissat pääsevät haistelemaan kevättuulia - turvallisesti hihnassa totta kai. Tai oikeastaan vain kaksi kissaani neljästä ulkoilee, Gaia ja Iris. Mooses pelkää ulkomaailmaa kuollakseen (jopa ovensuussa seisomista mamin sylissä) ja Nuppu kun taas ei ole vielä täysin kesy, en ole sitä uskaltanut edes yrittää pukea valjaisiin ja viedä ulos. Niinpä Nuppu on poikansa Mooseksen kanssa aina vain ikkunassa katselemassa Gaian ja Iriksen ulkoilua.

Gaia katselee huuliaan lipoen pihan pihlajapuussa lenteleviä lintuja.

 

Iris poseeraa valjaineen kameralle. En ymmärrä heitä, jotka pitävät kissaansa vapaana ulkona - turha sitten itkeä, jos se jää auton alle, katoaa, tulee ilveksen syömäksi tai palaa luoti mahassa takaisin. Korkeintaan silloin voi itkeä sitä, kuinka tyhmä on ollut, kun on päästänyt kissan yksin pahaan maailmaan. Mulle kissat on perheenjäseniä ja liian rakkaita siihen, jotta voisin nukkua yöni levollisesti mikäli lemmikkini huitelisivat "ties missä". Anteeksi jos puhuin liian suoraan ;)

Mutta se siitä paasauksesta sitten, lisää kuvasaastetta luvassa!

 

Ja saapuihan se Zooplussan tilauskin - koska olen eläintenruokahamsteri, tilaan aina vaan uutta ruokaa vaikka kaapit olisi jo romahtamaisillaan varastojen painosta. Lähes kaiken syöttämäni ruuan elukoille tilaan Zooplussalta sen edullisuuden ja kätevyyden (toimittavat ilmaiseksi kotiovelle) vuoksi, sekä tietenkin pyrin myös tarvikkeet sieltä ostamaan. Ainoa mitä joudun ostamaan suoraan kaupoista, ovat kissojen raakaruuat.

Tämänhetkinen tilaus oli aika pieni, kun en oikeastaan tarvinnut kuin kaninruokaa, mutta tilasin nyt sitten samalla vähän kissoillekin ruokaa. Tilaus sisälsi:

Kissoille:

6 x 800 g Grau Gourmet, makuna siipikarja & merikala

24 x 400 g MAC's Cat, makuina nauta & kanansydän, vasikka & kalkkuna, ankka & kalkkuna & kana, ankka & kani & nauta.

Kaneille:

1 kg Greenwoods kaninruokaa

1,35 kg JR Farm Grainless Complete -pellettiä

Kanien ruokaa nyt ei tossa kauheena ole, kun kaneja kuitenkin useampi. Sekoitan kuitenkin vähän kauraa tuohon lisäksi, niin kilomäärä kasvaa. Ja pellettiähän noi saa vaan joka toinen päivä (ja joka toinen päivä saavat sitten tuoreruokaa).

Kissan ruoka on toki viljatonta ja hyvin lihapitoista. MAC'sin ruuassa on jopa 70% itse lihaa, loput on sitten sisäelimiä ja vitamiineja jne, ei siis sisällä mitään turhaa ja oikeen kelpo ruokaa.

Graukin on laadukasta, siinä on 68% itse lihaa ja kalaa, loppuosa on sitten sisäelimiä, lihalientä ja vitamiineja ym. Tuo 800 g pakkauskoko ei ole ehkä nyt kaikkein kätevin kun sijaiskotilaiskissojakaan ei ole eli syöjiä vain neljä omaa kattiani, mutta koska isoissa pakkauksissa se tulee edullisemmaksi niin mikä jottei.

Ullan tarina

Ajattelin esitellä rakkaan syyrialaisen hamsterini, Ullan (lempinimeltään Ulla-Pulla). Ulla on mustalaikukas pitkäkarvainen ja se on syntynyt 6.8.2014. Kasvattaja on Tiia Aittamaa.

                 

Ostin Ullan Humppilassa olleesta jyrsijänäyttelystä lokakuun alussa. Se kiinnitti heti huomioni riekkumalla boksissaan muiden nukkuessa ja niin se vain vei sydämeni mennessään. Niinpä sitten otin myyjään yhteyttä - ja onneksi otinkin, sillä selvisi, että sitä oli haikaillut myös eräs toinen ihminen. Sain kuin sainkin Ullan ostettua ja niinpä sitten sain ensimmäisen hamsterini. Ulla on aina ollut hyvin reipas ja utelias, lempeä ja itsepäinenkin kaveri.

   

Vanhempani ja sisarukseni ihastuivat Ullaan välittömästi (olin heillä silloin vierailulla), ja kun aloin miettiä hamsterille nimeä pikkusiskoni tokaisi sen olevan Ulla. Vastustelin nimeä, mutta pian pikkusiskoni jankatessa Ullasta nimi tarttui minuunkin. Niinpä siitä sitten oli pakko tulla Ulla :D Pikkusiskoni myös alkoi heti intoilla, että minun pitäisi astuttaa Ulla sitten kun sen ikä riittää, ja antaa yksi poikasista hänelle. Lupasin miettiä asiaa...

...Mutta eipä asiassa sitten ollut miettimistä: 14.10 olin ottamassa Ullaa syliin ja tarjosin ensin kättä sille haisteltavaksi. Yllättäen niin lempeä hamsteri purikin minua! Vetäisin käden hämmästyneenä pois, ja Ulla kipitti pois pesäkyhäelmästään paljastaen altaan yllättävän näyn: viisi vastasyntynyttä hamsterinalkua! Ulla oli päättänyt ruveta teiniäidiksi.

    

En tiennyt hamstereiden lisääntymisestä ja poikueista juurikaan, sillä poikuehan tuli täytenä yllätyksenä ja saanut alkunsa jo kasvattajalla. Alkushokin jälkeen aloin imeä tietoa aiheeseen liittyen, ja hamsteripoikueen kanssa pärjättiin, jopa teiniäiti-Ulla teki erittäin hienoa työtä. Poikaset löysivät hyvät kodit ja pikkusiskonikin sitten sai ensimmäisen ikioman lemmikkinsä (ja onkin hoitanut sitä aivan hurjan hienosti ja antaumuksella).

          

 

     Mutta miten Ullalla menee nykyään?

         

                                                          

        Ulla asuu "syrkkidunassa"...

      

      ...Ja syö Brit Animals -merkkistä hamsterinnappulaa.

 

         ....Sekä monipuolista tuoreruokaa.

Kissojen ruokinnasta

                                           

Kissan oikeanlainen ruokinta on aihe, jota netissä kissa-aiheisilla sivuilla pyöriessään ei voi sivuuttaa. Joka päivä siitä keskustellaan, usein kiistaksi asti. Toiset puoltavat markettiruokia, toiset eläinkaupparuokia, toiset raakaruokaa ja jotkut jopa aivan tavallista kotiruokaa. Jokaisella on oma tapansa ruokkia kissansa, mutta vaikka monet väittävät, ei kissan oikeanlainen ruokinta suinkaan ole mielipideasia. Kissa on 100% lihansyöjä, siitä ei päästä yli eikä ympäri, vaikka kuinka oma mielipide puoltaisi vaikkapa näitä "pahamaineisia" markettiruokia. Koska kissan lajinmukaisesta ruokinnasta löytyy runsaasti hyvää tietoa useista lähteistä, en ala tässä samoja asioita tarkkaan puimaan, vaan kerron miten omat kissani ruokin ja miksi.

 

Omien kissojeni (sekä tietysti muidenkin eläinteni) terveys ja hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa. Niinpä ruokinkin niitä mahdollisimman lajinmukaisesti ja laadukkaasti.



Ruokaa valitessani en luota mainoslauseisiin tai hauskoihin kuviin, vaan syynään tuoteselostetta tarkasti. Pidän mielessä sen, että kissa on 100% lihansyöjä, kasvisperäiset aineet ovat suurimmaksi osin turhia ja ruuan tulisi sisältää mahd. paljon aitoa lihaa. Katson totta kai myös hintaa - miksi maksaisin 15 e / kg ruuasta, jos saan ihan yhtä laadukasta ruokaa toiselta merkiltä hintaan 5 e / kg? Ruuat hankin lähes poikkeuksetta Zooplussalta, paitsi tietenkin raakaruuat haen kaupan lihaosastolta taikka eläinkaupasta.

Syötän siis noin puolet raakaruokaa ja puolet märkäruokaa. Se tosin vähän vaihtelee. Kissani eivät oikein ole raakaruuasta innostuneet, ja minun ollessa reissussa hoitajan kontolle jääkin usein lapata ruokaa suoraan purkista. Tällöin käytössä ovat myös raksut (hoitaja kun yleensä pääsee vain kerran päivässä lisäämään ruokaa ja hoitamaan). Muulloin en raksuja anna, koska ne eivät ole ihanteellista ravintoa kissalle - kissalla kun on luontaisesti huono janontunne, ja sen tulisi saada suurin osa nesteistä ravinnostaan. Raksuilta vaadin viljattomuutta sekä korkeaa proteiini- ja lihapitoisuutta. Vakkarimerkki on Porta21, satunnaisesti käytössä ovat myös olleet muut, esim. Acana, Applaws, Taste of the Wild...

Kuppiin päätyvän märkäruuan tulee olla vailla kasvisperäisiä aineita, siinä tärkein kriteeri. Suosin täysravintoja, jotta kissat saisivat tarpeeksi vitamiineja yms, koska en pahemmin käytä ravintolisiä. Yleisempiä merkkejä, mitä tilaan, on Bozita, Animonda Carny, Smilla, Catessy, Grau, MAC's...

Raakaruokaa syötän eläinkaupan raakapakasteita sekä kaupan lihaosastolta saatavia lihoja, esim. jauhelihaa, porsaanfileitä, maksafileitä, broileria... Sekaan lisään välillä ravintorikasta kissanmaitoa tai kananmunaa.

Hampaita hoitamaan saavat kovia herkkutikkuja, kuivattuja kanafileitä ym vastaavia.
Mistä sitten tiedän, että tällainen ruokavalio on hyvä? No, täällä se ainakin on toiminut, ja koitan tosiaan ajatella kissan luontaista ravintoa. Esimerkiksi tänne tulleet sijaiskotilaiskissat ovat usein vaihtaessaan markettimuonista laaturuokiin saaneet turkkinsa parempaan kuntoon. Omien kissojenikin turkit kiiltävät, eikä lihomisesta ole ollut pelkoa, vaikka lihaa ja/tai märkäruokaa on tarjolla lähes koko ajan. Kissat kun tykkäävät syödä pieniä annoksia useasti, kuin että saisivat pari kertaa päivässä hotkia mahansa täyteen.
Jotkut ovat ihmetelleet, eikö tällainen ruokavalio (laadukas eläinkaupan märkäruoka ja raakaruuat, sekä ihmisille "tarkoitetut" lihat) tule kovinkin kalliiksi. Monihan perustelee markettiruokienkin syöttämistä rahanpuutteen takia. Se on kuitenkin tietämättömyyttä - siinä ajassa kun on kissalle joutunut syömään purkkikaupalla Whiskasia tai vastaavaa, tämä ei olisi vielä edes syönyt yhtä pientä jauhelihapakettia. Kunnon ruoka on paljon täyttävämpää kuin paljon kasvisperäisiä aineita ym turhaa sisältävä ruoka, jota kissa joutuu syömään paljon enemmän saadakseen mahansa täyteen. Ulosteita tulee myös enemmän ja ne ovat haisevampia. Kissanhiekkaakin siis alkaa kulua enempi. Puhumattakaan eläinlääkärikuluista, kun huono ruokavalio alkaa kostautua mm. virtsakivinä joita vilja aiheuttaa, kuivumisena (liian raksupainotteinen ruokavalio), allergiana, lihavuutena, lisääntymisongelmina, karvanlähtönä jne.
Verrataanpa vaikka kahta eri märkäruokaa keskenään, toinen markettiruoka (Whiskas) ja toinen laadukkaampi eläinkaupan ruoka (Animonda Carny).

Whiskas Lick 'n Chew kana, siipikarja, kalkkuna ja ankka (Zooplussalla 4,70 e / kg)
Valmistusaineet:
liha ja lihan sivutuotteet (mm. 4% kanaa), viljat, kivennäisaineet.
Lisäaineet:
ravitsemukselliset lisäaineet:
 B1-vitamiini (30 mg/kg), E-vitamiini (20 mg/kg), kalsiumjodaatti (vedetön) (0,32 mg/kg), kuparisulfaattipentahydraatti (3,3 mg/kg), rautasulfaattimonohydraatti (33,4 mg/kg), mangaani(II)sulfaattimonohydraatti (6,3 mg/kg), sinkkisulfaattimonohydraatti (44 mg/kg).
Ravintoainekoostomus:
raakaproteiini 8,5%, raakarasva 4%, raakakuitu 0,3%, raakatuhka 2%,  kosteus 81%

Animonda Carny Adult kana & ankka (Zooplussalla 3,75 e / kg)
Valmistusaineet:
nauta (34%, keuhko, sydän, liha, munuainen, utare), liemi (31%), kana (28%, vatsalaukku, maksa, kaula), ankansydän (6%).
Lisäaineet:
Ravintofysiologiset lisäaineet:
 D3-vitamiini (200 IE/kg), jodi (0,2 mg/kg), mangaani (1,5 mg/kg), sinkki (10 mg/kg).
Ravintoainekoostumus:
raakaproteiini 11,5%, raakarasva 5,5%, raakakuitu 0,5%, raakatuhka 1,4%, kosteus 79%

Kumpi vaikuttaa paremmalta ravinnolta lihansyöjälle? Niinpä ;) Tee siis valinta tuoteselosteen, älä mainoksien, purkin ulkonäön tai hinnan mukaan. Näin kissasi pysyy hyvinvoivana.

Eläintenhoitotunnit

Kuten tiedätte, opiskelen eläintenhoitajaksi. Aloitin jo vuonna 2013, mutta opinnot eivät edenneet mm. sairauteni vuoksi tarpeeksi, joten aloitin syksyllä 2014 uudestaan. Ensimmäistä luokkaa siis käyn vielä.

Tänään päätin napata kameran mukaan kouluun ja kuvailla vähän, mitä opiskelu eläintenhoitajaksi on. Sain kuitenkin harmittavan vähän materiaalia, sillä iltapäivällä teimme vain jotain tylsiä äidinkielentehtäviä, joista ei oikein kiinnostavaa kuvamateriaalia olisi tänne saanut :D Joten tyydytään nyt vaan kertomaan noista eläintenhoitotunneista, jotka veivät puolet koulupäivästä.

Meillä siis on muutama tunti viikossa jaksosta riippuen eläintenhoitoa. Koulussa on paikka nimeltä Tassula, josta löytyy jos jonkinmoista elukkaa. Kaneja, marsuja, hamstereita, rottia, hiiriä, chinchilloita, deguja, gerbiilejä, frettejä, käärmeitä, kissoja, liskoja, selkärangattomia jne jne. Näitä sitten siivoillaan, ruokitaan, hellitään, aktivoidaan, hoidetaan kynsiä jne.

Tässä muutama kuva päivällä tavatuista elukoista.




Labyrintissä on kiva juoksuttaa pikkuisia herkkujen perässä, tällä kertaa houkuttimena oli omenanpaloja ja pähkinää. Joskus vähän fuskataan, ja kiivetään seinien yli, mutta ei se nyt niin justiinsa...



Parta-agama mutustelee torakkaa.


Degu tuijotteli minua pitkään vakavasti heinänkorsi pienessä käpälässään, mitäköhän se juoni?



Fretit olivat hyvin leikkisällä päällä, ja lelut saivat kyytiä.



Itä-Australian vesiagama paistatteli tyytyväisenä päivää lämpölamppunsa alla.



Kesyrotta oli heti häkin ovella vastassa, odotti varmaankin herkkuja. Poseerasi kameralle kyllä nätisti.




Erittäin kaunis japanilaiskuvioinen neitokainen nautiskeli annostaan, ja minä mokoma häiritsin sitä kameran kanssa.

Mukava koulupäivä ja varmaankaan ei ole vaikea arvata, mitkä ovat lempi tuntejani ;)

Surua, iloa ja perus arkea

Surullisia uutisia: keskiviikkoiltana eräs sijaiskotiin tulleista uroksista lähti niin sanotusti vehreimmille niityille. Sen silmät näyttivät niin pahalta, että päädyin lopetuksen olevan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Hoito olisi varmasti ollut kovin työlästä, eikä välttämättä edes hyödyllistä enää tässä vaiheessa - edellisen omistajan olisi pitänyt puuttua sairastumiseen jo aikoja sitten... Enkä halunnut ottaa riskiä, että silmätulehdus johtuisi pasteurellasta joka mahdollisesti leviäisi sitten muihin kaneihin. Raskain sydämin siis vein kanipoloisen eräälle kasvattajalle, jonka mies (metsästysluvan omaava) sitten lopetti kanin. Lepää rauhassa, pikkuinen!

Näin pahalta kaniraukan silmät näyttivät...


Jospa sitten kerrottaisiin myös iloisia uutisia: vastoinkäymisistä huolimatta pienoinen leijonaluppalinjani ei nyt tyssännytkään (jos nyt siis kaikki sujuu hyvin)! Surua ja murhetta aiheutti joulukuussa Mimosan sairastuminen. Emänsä kuoleman jälkeen sen silmät punoittivat ja kani laihtui. Kiikutin Mimosan toki eläinlääkäriin, josta se sai antibiootit ja silmätipat. Mimosa parani täysin ja saavutti entisen massansa. Koska oli pieni epäilys, että kyseessä oli pasteurella, meni Mimosa tietenkin jalostuskieltoon. Sen tytär Helmikään ei ollut enää astutuskelpoinen, sillä yrityksistä huolimatta se ei ollut kerinnyt tulla viime talvena tiineeksi ennen kuin aika meni umpeen (eli Helmistä tuli liian vanha ensisynnyttäjäksi). Olin surun murtama, koska tämä pieni kanilinjantynkäni oli minulle tunnearvoltaan hyvin arvokas, sillä se pohjautuu tuohon ihka ensimmäiseen kaniini, joka syksyllä menehtyi. Eräs kasvattajatuttuni vinkkasi nyt, että kun minulla on täällä näitä japanilaisia (siis kuvioltaan, ei syntyperältään) kaneja sijaiskodissa, voisin kokeilla Mimosaa niillä astuttaa. Toivo heräsi, kerta kokeneen kasvattajan mielestä ei ollut mahdoton ajatus. Itsekin olin kyllä epäillyt, liekö sitten Mimosalla pasteurellaa ollenkaan, kun parani niin hyvin ja nopeasti, sekä tytär on pysynyt täysin terveenä. Konsultoin paria eri muun muassa kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, ja sanottiin että kyllä Mimosan uskaltaa astuttaa, koska tuo pari kuukautta sitten ollut sairastapaus ei vaikuta pasteurellalta (esimerkiksi pasteurellan yleisiä oireita ovat sierainvuoto, yskä jne, joita Mimosalla ei ollut ollenkaan).

Riemusta sitten melkeinpä pomppien vein Mimosan tuota pikaa urokselleen - nyt kyllä tulee sitten risteytyspoikue vaikka Mimosa on puhdas leijonaluppa, mutta toisaalta Mimosallakin kello jo tikittää eikä ole aikaa etsiä 100% täydellistä urosta tähän hätään täältä korvesta. Toisaalta Mimosa nyt onkin aivan ylipörröinen tapaus, joten tuskin siitä haittaakaan on että uros on ihan vaan kääpiöluppa (tai sen tapainen). Väri ainakin on juuri hyvä, keltamusta japanilainen, kuten Mimosallakin :)

 
Mimosa (vasemmalla) astuttiin ainakin kolmesti onnistuneesti. Huomenna sitten taas laitan hetkeksi yhteen :) Pitäkää peukkuja, että maaliskuussa saataisiin terveitä pupuvauvoja onnistuneesti maailmaan!

Väkertelin illalla hienot "annoksetkin" kaneille (kuvasta tosin puuttuu omien kanieni annokset):



Päivän annos sisältää: kauraa ja pellettiä, vähän omenaa ja persiljaa.

















"Tuleeko sitä sapuskaa jo?!" Emo kahden poikasensa kanssa odottaa malttamattomana.

Tällaista tällä kertaa... Seuraavaksi päivittelenkin sitten varmasti jotain muutakin kuin kaniasioita, kyllähän näitä elukoita löytyy enempi muita kuin kaneja ;D

Ps. Suurin osa kaneista (paitsi kaksi joita vielä tarkkailen varmuuden vuoksi) on lisätty tuonne myytäviin.