Kevät on kasvatuksen aikaa

Kevät on niin täynnä hulinaa ja hälinää, etten ole tännekään ehtinyt hetkeen kirjoitella. Koitetaas nyt kuitenkin kertoa kuulumisia.

 

 

Hiirulaa on alettu herätellä "talvihorroksesta", suomeksi sanottuna siis kasvatustauolta on p
alattu! Lauantaina 25.4 syntyi muutaman kuukauden tauon jälkeen hiiripoikue. Huolehtivana emänä häärää Vaahtokarkki, lk fuzzy beige, näyttelystä laatupalkinto kakkosen saanut kaunis neito. Isä on oma kasvattini, Waleran aka Peikkopoika, lk fuzzy agouti. Poikueessa on kasvamassa bone-värinen naaras (jää itselle), sekä kolme urosta (agouti ja kaksi bonea(?)). Urokset tulevat myyntiin.

Myös Ginka's Some Day My Prince Will Come "Prinsessa", odottaa poikuetta syntyväksi milloinka vain. Myös muutama muu naaras on astutettavana.








Ylivieskan näyttelyssä käytiin 2.4, seitsemän hiiren kanssa (kuvissa bokseissa näyttelypäiväänsä viettää Darwin ja Pasi). Oli hyvin väsyttävä, vaikkakin hauska päivä - herätys oli viideltä, lähtö matkaan puoli seitsemän aikoihin, perillä oltiin yhdeksän tienoilla, näyttelyn alettua ryhdyin hiirten virallisissa assistentiksi ja puuhaa ja poukkoilua riitti. Viiden jälkeen lähdettiin sitten oman matkaporukan kanssa kohti kotia, näyttely oli vielä kesken mutta mikäli olisin jäänyt minuutiksikin pidempään olisin voinut myöhästyä viimeisestä kotiin päin menevästä bussista. Lopulta yhdeksältä olin kotona - pitkä päivä siis. Antoisa reissu oli, vaikka tällä kertaa ei jostain syystä laatupalkintoja tippunut, edes sellaiselle joka oli aiemmin jo laadun saanut.
Myös poikkeuksellisen vähän sieltä tarttui mukaan uusia hiiriä, nimittäin vain yksi ainoa:




Ginka's Faith is a Bluebird -hiiripoika, muunnokseltaan lk chocolate. Syntynyt 20.3.2015, kasvattaja Ida Salonen.


Tarttuipa näyttelystä kyllä mukaan jotain hiiren lisäksi, nimittäin Ulla -syrkin poika, Uuno:




Uunon äiti Ullahan menehtyi tuossa talvella, syytä ei voi kuin arvailla - sehän oli jäänyt tavallista pienemmäksi, liittyen ehkä siihen, kun oli joutunut poikueen saamaan ihan poikasena itsekin (oli tullut kasvattajalla vahingossa paksuksi). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten asiaan, että sillä ei ollut sitten niin hyvät eväät elämään... Ikävä on kova, mutta Uunon saaminen takaisin toi kyllä lohtua, se on niin äitinsä poika.


Pitkästä aikaa tuli muuten kotilopoikuekin: Achatina reticulata albinoiden jättimäisestä munasatsista on tänään alkanut kuoriutua poikasia!



Toivotaan, että miniotukset lähtevät hyvällä menestyksellä kasvamaan. Saa nähdä, montako noita loppujen lopuksi kuoriutuu - kuvassa on vain minimaalinen osa munista. Osa menee myyntiin jahka kasvavat, mikäli noita aivan hurjasti kuoriutuu niin piakkoin talvihorroksesta herätettävä kilpikonna kyllä vetelee niitä mielellään poskeensa.


Sijaiskotilaiset ovat muuten vähentyneet "uhkaavasti": enää sijaiskodissa on kaksi kania (uros ja naaras, asuvat erillään leikkaamattomuuden takia) sekä se tiineenä tullut emokissa. Saa nähdä, milloin se jakaantuu.

Ullan tarina

Ajattelin esitellä rakkaan syyrialaisen hamsterini, Ullan (lempinimeltään Ulla-Pulla). Ulla on mustalaikukas pitkäkarvainen ja se on syntynyt 6.8.2014. Kasvattaja on Tiia Aittamaa.

                 

Ostin Ullan Humppilassa olleesta jyrsijänäyttelystä lokakuun alussa. Se kiinnitti heti huomioni riekkumalla boksissaan muiden nukkuessa ja niin se vain vei sydämeni mennessään. Niinpä sitten otin myyjään yhteyttä - ja onneksi otinkin, sillä selvisi, että sitä oli haikaillut myös eräs toinen ihminen. Sain kuin sainkin Ullan ostettua ja niinpä sitten sain ensimmäisen hamsterini. Ulla on aina ollut hyvin reipas ja utelias, lempeä ja itsepäinenkin kaveri.

   

Vanhempani ja sisarukseni ihastuivat Ullaan välittömästi (olin heillä silloin vierailulla), ja kun aloin miettiä hamsterille nimeä pikkusiskoni tokaisi sen olevan Ulla. Vastustelin nimeä, mutta pian pikkusiskoni jankatessa Ullasta nimi tarttui minuunkin. Niinpä siitä sitten oli pakko tulla Ulla :D Pikkusiskoni myös alkoi heti intoilla, että minun pitäisi astuttaa Ulla sitten kun sen ikä riittää, ja antaa yksi poikasista hänelle. Lupasin miettiä asiaa...

...Mutta eipä asiassa sitten ollut miettimistä: 14.10 olin ottamassa Ullaa syliin ja tarjosin ensin kättä sille haisteltavaksi. Yllättäen niin lempeä hamsteri purikin minua! Vetäisin käden hämmästyneenä pois, ja Ulla kipitti pois pesäkyhäelmästään paljastaen altaan yllättävän näyn: viisi vastasyntynyttä hamsterinalkua! Ulla oli päättänyt ruveta teiniäidiksi.

    

En tiennyt hamstereiden lisääntymisestä ja poikueista juurikaan, sillä poikuehan tuli täytenä yllätyksenä ja saanut alkunsa jo kasvattajalla. Alkushokin jälkeen aloin imeä tietoa aiheeseen liittyen, ja hamsteripoikueen kanssa pärjättiin, jopa teiniäiti-Ulla teki erittäin hienoa työtä. Poikaset löysivät hyvät kodit ja pikkusiskonikin sitten sai ensimmäisen ikioman lemmikkinsä (ja onkin hoitanut sitä aivan hurjan hienosti ja antaumuksella).

          

 

     Mutta miten Ullalla menee nykyään?

         

                                                          

        Ulla asuu "syrkkidunassa"...

      

      ...Ja syö Brit Animals -merkkistä hamsterinnappulaa.

 

         ....Sekä monipuolista tuoreruokaa.