Lemmikkimessuilta perheenlisäystä

 

Pitkään aikaan en olekaan tänne kirjoitellut, ollut kaiken maailman kiireitä niin ollut helpompi nopeasti Facebookiin päivittää elukkalan kuulumiset. Tätä kautta on kuitenkin kätevämpi esitellä uudet perheenjäsenet, Lemmikkimessuilta 8.11 hankitut. Messuillakin piti kuvailla, mutta en sitten jaksanut järkkäriä raahata mukaan kun oli muutenkin paljon kannettavaa (ostettiin kassi kaupalla kaikkea...).

Minähän tosiaan luovuin hiirten kasvatuksesta ja hankittiin sitten tilalle rottia. Syynä tähän hillitön rottakuume ja avokkikin kun enempi rotista tykkää niin päätettiin sitten tehdä näin. Kasvatettavaksi muunnokseksi valittiin russian blue badger rexinä. Siinä riittää työstämistä, mutta eipä se mitään. Tässä nyt ensimmäiset ostetut jalostusyksilöt:



Kesyrottauros nimeltä Sanders In Summer "Jammu". Väriltään silver russian blue. Syntynyt 23.12.2014, kasvattaja Sanders eli Sari Andersson. Asuu jonkin aikaa yksin kun odotellaan että saadaan Helsingistä sille kaveri...



Kesyrottanaaras Hera "Usva". Väriltään russian blue ja turkki rex. Syntynyt 14.9.2015 ja kasvattaja Roosa Peltola.



Kesyrottanaaras Demeter "Sumu". Väriltään russian blue ja turkki rex. Syntynyt 14.9.2015 ja kasvattaja Roosa Peltola.


Pari campbellinaarasta tarttui myös mukaan:



Gina-Fredella "Muffini", rekisterinumero HKC-166-15. Väri vaaleansininen. Syntynyt 4.4.2015 ja kasvattaja Anu Saarela. Ja joo, ostohetkellä tällä oli hervottoman pitkät kynnet.



BR Nice Girl "Mimmi", rekisterinumero HKC-167-15. Väri sininen argente. Syntynyt 23.7.2015 ja kasvattaja Anu Saarela.


Sitten täytyi hankkia myös vähän erikoisempia ja harvinaisempia jyrsijöitä, joita olin jo pitkään kuolannut; unikekoja!




Hoidoltaan poikkeavat monin tavoin muista jyrsijöistä. Eivät ole käsikesyjä, toisinsanoen sylilemmikkejä. Ruokavalio on erikoisempi, se sisältää vaahterasiirappia, parakiittiseosta (lintujen ruokaa) sekä hedelmiä. Nämä ovat myös erittäin, erittäin nopeita ja vikkeliä. En ole ennen omistanut näin nopeita otuksia, tai muista edes ikinä nähneeni yhtä nopeita otuksia. Terraariossa singotaan edes takas kuin salamat, silloin kun ollaan hereillä (nämä nukkuvat aika paljon). Tämän vuoksi vaativat enemmän tilaa mitä esim. kääpiöhamsterit ja hiiret, vaikka ovatkin samaa koko luokkaa elleivät pienempiäkin. Terraariossa tulee olla korkeutta ja kiipeilymahdollisuuksia. Näille oli kivaa viritellä terraarioita johon kuluikin tunteja, lopulta olin tyytyväinen lopputulokseen:



Ai niin, nämä kaksi superpalloa ovat pariskunta, uros ja naaras. Poikasia siis toivotaan jossain välissä siunaantuvan. Näitä siis saa asuttaa pariskuntina, sillä eivät saa kuin 1-2 poikuetta vuodessa, eli eivät joka kuukausi pukkaa uutta poikuetta :D

Sain myös vihdoin kauan haaveilemani liskon, joka ollut yksi lempi lajeistani jo ihan kakarasta:


Jemeninkameleontti nimeltään Hitler (koska mulkoilee aina korkealta niin arvostelevasti ja kiukkuisen näköisenä)! Kuoriutunut 7.7.2015 Puolassa ja on sukupuoleltaan koiras. Halusin koiraan, sillä ne usein ovat hienomman värisiä. Eikä tule munintaongelmiakaan... Liskothan, erityisesti jemenit, eivät ole mitään sylilemmikkejä. Jemenit ovat suht stressiherkkiä liskoja ja käsittelyä tulisi välttää - tässä olen juuri siirtämässä pikkuista terraarioonsa ja nopeasti nappasin kuvan, ei siis ole ollut kuin alle puoli minuuttia ihmisen kädellä :D Sormiin kun vertaa näkee hyvin miten pieni lisko nyt on (ja mun sormet on aika pienet). Kasvaa kuitenkin ihan kivan kokoiseksi mötkyläksi :)

Tämän hetkinen terraario:



Kooltaan 40x25x45 cm. Pienelle liskolle pieni terra :) Jakaa paljon mielipiteitä se, pitäisikö jemenillä olla verkko- vaiko lasiterraario. Verkkoterraa monet puoltavat siksi, että jemeni stressaantuu hyvin herkästi mikäli näkee toisen jemenin - tai vaikka jo itsensä lasista... Jotkut taas kannattavat lasiterraariota, koska kokevat ettei verkkoterraarioita saa tarpeeksi isoina ja että niistä haihtuu kosteus nopeasti. Itse olen jälkimmäisen väitteen kanssa samaa mieltä, olen nähnyt kuinka huonosti verkkoterraario pitää kosteutta (ja jemenihän kaipaa hyvin korkeaa kosteutta ja se esim. juo vesipisaroita, eli terraarion tulisi koko ajan olla kostea). Jopa tämä liukuoviterraario, jossa on reikäpeltiä vain suikale katossa ja takaseinässä, tuntuu haihduttavan kosteuden nopeasti, varmaankin kyllä lamppujen ansiosta. Useaan kertaan päivässä pitää sumuttaa, voi huhhuh jos nyt olisi verkkoterraario... No, kuitenkin, kunhan jemeni kasvaa ja uusi terraario hankittava tulee se olemaan verkkoterraario. Tämän stressikysymyksen vuoksi, vaikka olen tuon lasisen päällystänyt taustoilla jottei juurikaan heijasta ja tunkenut paljon kasveja ja oksia jotta kokee olonsa turvalliseksi eikä niin näkisi itseään terraarion seinistä. En ole huomannut mitään stressaukseen viittavaa, siellä se menee pitkin poikin terraa, syö ja juo. Mutta kuten sanottu, varuiksi tulen sen verkkoterraarion sitten hankkimaan kun terraarionvaihto tulee ajankohtaiseksi.

No mutta, tällaista tällä kertaa. Enpä olekaan tänne vielä päivitellyt uusista sijaiskotilaisista taikka koiranpennustani, pitää taas kirjoitella pian :)

Kevät on kasvatuksen aikaa

Kevät on niin täynnä hulinaa ja hälinää, etten ole tännekään ehtinyt hetkeen kirjoitella. Koitetaas nyt kuitenkin kertoa kuulumisia.

 

 

Hiirulaa on alettu herätellä "talvihorroksesta", suomeksi sanottuna siis kasvatustauolta on p
alattu! Lauantaina 25.4 syntyi muutaman kuukauden tauon jälkeen hiiripoikue. Huolehtivana emänä häärää Vaahtokarkki, lk fuzzy beige, näyttelystä laatupalkinto kakkosen saanut kaunis neito. Isä on oma kasvattini, Waleran aka Peikkopoika, lk fuzzy agouti. Poikueessa on kasvamassa bone-värinen naaras (jää itselle), sekä kolme urosta (agouti ja kaksi bonea(?)). Urokset tulevat myyntiin.

Myös Ginka's Some Day My Prince Will Come "Prinsessa", odottaa poikuetta syntyväksi milloinka vain. Myös muutama muu naaras on astutettavana.








Ylivieskan näyttelyssä käytiin 2.4, seitsemän hiiren kanssa (kuvissa bokseissa näyttelypäiväänsä viettää Darwin ja Pasi). Oli hyvin väsyttävä, vaikkakin hauska päivä - herätys oli viideltä, lähtö matkaan puoli seitsemän aikoihin, perillä oltiin yhdeksän tienoilla, näyttelyn alettua ryhdyin hiirten virallisissa assistentiksi ja puuhaa ja poukkoilua riitti. Viiden jälkeen lähdettiin sitten oman matkaporukan kanssa kohti kotia, näyttely oli vielä kesken mutta mikäli olisin jäänyt minuutiksikin pidempään olisin voinut myöhästyä viimeisestä kotiin päin menevästä bussista. Lopulta yhdeksältä olin kotona - pitkä päivä siis. Antoisa reissu oli, vaikka tällä kertaa ei jostain syystä laatupalkintoja tippunut, edes sellaiselle joka oli aiemmin jo laadun saanut.
Myös poikkeuksellisen vähän sieltä tarttui mukaan uusia hiiriä, nimittäin vain yksi ainoa:




Ginka's Faith is a Bluebird -hiiripoika, muunnokseltaan lk chocolate. Syntynyt 20.3.2015, kasvattaja Ida Salonen.


Tarttuipa näyttelystä kyllä mukaan jotain hiiren lisäksi, nimittäin Ulla -syrkin poika, Uuno:




Uunon äiti Ullahan menehtyi tuossa talvella, syytä ei voi kuin arvailla - sehän oli jäänyt tavallista pienemmäksi, liittyen ehkä siihen, kun oli joutunut poikueen saamaan ihan poikasena itsekin (oli tullut kasvattajalla vahingossa paksuksi). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten asiaan, että sillä ei ollut sitten niin hyvät eväät elämään... Ikävä on kova, mutta Uunon saaminen takaisin toi kyllä lohtua, se on niin äitinsä poika.


Pitkästä aikaa tuli muuten kotilopoikuekin: Achatina reticulata albinoiden jättimäisestä munasatsista on tänään alkanut kuoriutua poikasia!



Toivotaan, että miniotukset lähtevät hyvällä menestyksellä kasvamaan. Saa nähdä, montako noita loppujen lopuksi kuoriutuu - kuvassa on vain minimaalinen osa munista. Osa menee myyntiin jahka kasvavat, mikäli noita aivan hurjasti kuoriutuu niin piakkoin talvihorroksesta herätettävä kilpikonna kyllä vetelee niitä mielellään poskeensa.


Sijaiskotilaiset ovat muuten vähentyneet "uhkaavasti": enää sijaiskodissa on kaksi kania (uros ja naaras, asuvat erillään leikkaamattomuuden takia) sekä se tiineenä tullut emokissa. Saa nähdä, milloin se jakaantuu.

Pentuihin varautumista

 

Hetkeen en olekaan postaillut syystä, että kamerastani loppui akku ja laturi on jäänyt vanhemmilleni viime vierailulta. Meinasin ensin, että saa jäädä kuvailut ja postailut nyt toistaiseksi kokonaan, kun ei digikameran kanssa jaksa pelleillä. Mutta jos sitä nyt kuitenkin kirjoittelisi kuulumisia, vaikkei kuvat nyt olekaan järkkärilaatua.

Eli täällä tosiaan valmistaudutaan tulevaa kissapentuetta varten. Tosiaan minullehan tuli kissoja sijaiskotiin, joista yksi oli tiine naaras. Tiineys oli sen verta pitkällä (pennut jo tuntuivat), että eläinlääkäri ei aborttia suositellut. Niinpä täytyy sitten vain päästää pennut maailmaan, hoitaa ne ja emo huolella ja etsiä sitten uudet kodit kun ikää on tarpeeksi.



Lauantaina emolla oli ilmeisesti esipolttoja, sillä siltä oli tullut hieman verta (joka on aivan normaalia). Esipolttoja voi tulla muutama päivä ennen synnytystä, joten nyt jännäillään, koittaako h-hetki pian.

Tulevat pennut vaativat paljon valmisteluita. Niinpä olenkin kuluttanut rutkasti rahaa Zooplussaan, tehden tällaisia ostoksia:



Ensin tuli tällainen pikku paketti...

-2,5 kg JR Farm Meer C + paprika, pellettiä marsuille
-4 x 250 g Rocco-merkkistä kuivattua kananrintaa, kissoille hampaita puhdistamaan
-Feliway-suihke 60 ml
-Trixie-puhdistusaine esim. virtsatahroille




Sitten tuli vähän isompi paketti...

-24 x 400 g Smilla siipikarjapata-märkäruokaa erilaisina makuina
-30 x 100 g Animonda vom Feinsten Baby paté (kissanpentujen ensiruoka)
-24 x 410 g Bozita kana, märkäruoka
-Dibo lohiöljy 500 ml (lisään raakaruuan sekaan)
-Punkkikoukut
-4 kpl hiirileluja
-Feliway-täyttöpullo feromonihaihduttimeen
-15 kg JR Farm Meer C + paprika, pelletti marsuille (riittääpähän vähäksi aikaa...)




Sitten tuli kaikista isoin paketti:

-I'm The Boss -ruoka/vesikuppi 1,6 litrainen. Oli pakko hankkia, kun sopii niin hyvin Gaia-kissalle ;)
-Zoolove Diamond Hearts -kaulapanta. Tämäkin tuli hankittua Gaia-kuningatarta ajatellen ;) Tsekatkaa ihmeessä Zooloven tuotteet Zooplussalta, niiden myyntihinnasta menee 10% eläinten hyväksi!
-4 kpl hiirileluja (samoja kuin viime tilauksessa, noh, leluja ei oo koskaan liikaa!)
-48 x 100 g Miamor Ragout Royale Kitten -märkäruoka, makuna naudanliha&siipikarja hyytelössä.
-6 x 400 g Catessy lohi-hyytelömärkäruoka
-6 x 800 g Animonda CranGarno Adult -märkäruoka, makuna kalkkuna & ankka.
-10 x 4 l Sanicat Professional Aloe Vera 7 Days -paakkuuntumaton kissanhiekka. Käytän yleensä pakkuuntuvaa hiekkaa, mutta pentuja varten tulee olla paakkuuntumatonta, sillä ne voivat maistella ja saada suolitukoksen mikäli hiekka paakkuuntuu suoleen. Vielä ei ole tämä hiekka ollut käytössä, mutta ainakin pussin läpi tuoksuu super hyvälle! :D

Ja noista ruuista vielä lisää:
Minulla oli pieni ongelma, kun yritin löytää hyviä penturuokia. Tuoteselosteet jne kun tulee syynättyä tarkkaan (minähän en sokkona elukoita syötä, kelpuutan vain laatumuonaa!), kohtasin ihmetyksen aiheen - se, onko kissanruoka suunnattu muka pennuille tai aikuisille, ei vaikuttanut ravintoarvoihin, valmistusaineisiin jne jne yleensä juuri ollenkaan! Olin tästä aivan hämilläni - miksi joka paikassa toitotetaan penturuuan tärkeydestä kissanpennulle, kun se on täysin samaa sapuskaa kuin aikuisversiokin?! Luottaako ihmiset vain siihen purkin kyljessä olevaan kuvaan, vai onko tässä joku juju, jota en itse vain tajua? Kyselin Vastuulliset kissanomistajat -ryhmässä asiasta. Joo, kyllä se vain niin on, että riittää kunhan pöperö on laadukasta ja ravintoarvoiltaan sopivaa, sillä on se ja sama onko valmistaja läntännyt purkkiin sanan "kitten" vai "adult". Näin olin järkeillytkin, mutta olipa outoa huomata, ettei se "adult" tai "kitten" vaikuttanut ruuan sopivuuteen juuri esim. kissanpennuille lainkaan. Siksi en sitten tilannutkaan kaappia täyteen vain penturuokia, vaan ihan noita "aikuisten" ja "kaikenikäistenkin" ruokia. Paria penturuokaa sitten tilasinkin vain ihan vaan muodon vuoksi, Animonda vom Feinsteniä ja Miamoria ei muutoin tule yleensä tilattuakaan. Niin onpa nyt enempi merkkejä, joihin pennut saa totutella, niin tottuvat mahdollisimman monipuoliseen ruokaan.

Samassa keskustelussa muuten eräs totesi, että on ihmetellyt samaa (siis että ravintosisältö ei poikkea purkkiin läntätyn ruuan "tarkoitusperän" mukaan), mutta että näin on jopa joidenkin merkkien koiran- ja kissanruokien välillä! Siis että koiran- ja kissanruuat voivat olla aivan samaa pöperöä, eri purkilla ja hinnalla vain. No olihan tätä pakko tutkia itsekin - niimpä katselin Zooplussalla asiaa ja totesin, että esimerkiksi yhden suosikkimärkäruokamerkkini, Animondan, kissan- ja koiranruuat eivät tosiaankaan eroa juurikaan. Vitamiinit, lihamäärät jne olivat molemmissa samat. Ainoa ero oli se, että koiranruuassa oli hitusen enempi rasvaa ja hieman vähempi proteiinia kuin kissanruuassa. Mutta ero oli aika mitätön, samaa heittelyä mitä eri (laadukkaiden) kissanruokien välillä - summa summarum, Animondan koiranruoka on ilmeisesti aivan yhtä kissoille soveltuvaa kuin Animondan kissanruoka! Oli sitten ihan pakko tilata kokeeksi tuota koiranruokaversiota, että onko tämä todellakin näin.

Mutta joo, riittää jo kissojen pöperöistä...

Sain tänään uuden natalhiiren, yksinjääneen Haisulin kaveriksi. Urospuoleinen on, kuten on Haisulikin. Päätin antaa natalille nimen Hattivatti, niin on sitten molempien nimet Muumeista :D Vielä en Hattivattia tutustuttanut Haisuliin, sillä huomenna tulee pari natalhiirineitosta, jotka Haisuli pääsee astumaan. Kokeilen nyt siis tähän kesyhiirten kasvatuksen sivuun pienimuotoista natalkasvatustakin.




Ja niin muutes, yksi musta kissa saatiin uuteen kotiin jo reilu viikko sitten, toinen musta poitsu taasen pääsee uuteen kotiinsa torstaina! Oranssi poju vielä etsii kotia, Facebookissa Reetan elukkala -sivustollani on siitä kattava myynti-ilmoitus jota saa ehdottomasti jakaa :)

Reissailua

Perjantaina lähdin poikaystäväni luokse Ouluun ja palasin nyt tiistaina. Vaikka omia elukoita (joita ystäväni kävi päivittäin toki hoitamassa) oli ikävä, onneksi poikaystävälläkin pääsi eläinten kanssa puuhaamaan. Laitetaanpas kuvia poikaystäväni pikkuhurmureista (kaikista ei ole kuvia nyt, mutta osasta sentään muistin räpsiä).

Naaraspuoleinen harjasgekko.

Urospuoleinen harjasgekko.

Leopardigekkouros Nasse herkuttelee jauhomadoilla.




Parta-agama Seppo ottaa aurinkoa.




Eräs minulla sijaiskodissa olleista kaneista (Pena) sai kodin poikaystäväni luota - olen todella kiintynyt Penaan, joten oli todellinen helpotus saada se poikaystävän luo :D




Kasvattini D-poikueesta, Dippi (kutsumanimi Eric Northman, kiitos True Blood fanituksen :D).




Laitettiin yksi ilta Northmannille uusi terraario, joka jäi tyhjilleen menehtyneeltä kilpikonnalta. Mitat on suunnilleen 90x45x45 cm, joten tässä on kyllä hiirellä tilaa puuhailla!


Paluumatkalla poimin mukaani taas pitkästä aikaa uusia hiiriä:

Ylivieskasta lähti mukaan lk black tan uros, Blade Runner's The Darwin Elevator, eli Maarit Kukonlehdon kasvatti on tämä komistus.

Ja Seinäjoelta mukaan nappasin pksa black naaraan Xhandran, kasvattajalta Marska Lehtola.

 

Ja pitihän sitä jotain tuomisia kissoille tuoda, etteivät aivan kamalasti mulle mökötä reissuni takia... Eli Planet Pet Society -merkkisiä herkkuja, kana&kala namuja sekä kanatikkuja. Lisäksi sain ilmaiseksi tuollaisen ison ja muhkean kissanpedin. Kissat toki oli heti tutkimassa, kuten näkyy :D


Ja sitten muita kuulumisia:

Lauantaina edessä on hiirinäyttelyt Lohjalla, muutaman hiiren vien virallisiin luokkiin (koska tavoitteellinen jalostus ja opiskelijabudjetti, en ainakaan tällä kertaa vie ketään pet-luokkaan), näyttelylista ei ole vielä tasan tarkkaan laadittu. Mukaan näyttelystä tarttuu myös muutama hiiri jalostukseen, sekä mahdollisesti vien pari omaan kasvatukseeni tarpeetonta hiirtä sinne myyntiin. Näillä näkymin näyttelystä haetaan myös yksi sijaiskodissa oleva kani uuteen kotiin.
Torstaina matkalla kohti vanhempiani, joille menen kylään, pudotan kanipariskunnan Forssan asemalle uudelle omistajalleen. Huomenna keskiviikkona eräs tulee katsomaan kaneja, ja voi olla, että joku (tai jopa pari) pääsee myös silloin uuteen kotiinsa. Sijaiskotilaiset siis vähenee "uhkaavasti".

... Mutta hyvä vain, sillä tiistaina olen luvannut vastaanottaa peräti viisi kissaa sijaiskotiin. Heidän omistajansa muuttaa palvelutaloon eikä siis pysty kissoja enää pitämään, ja yrityksistä huolimatta koteja kissoille ei ole löytynyt. Joku paikka niille piti löytää joten lupauduin ne ottamaan. Kissoista kerron lisää kuvien kera, jahka saapuvat ja pääsen niihin tutustumaan!

Tässä kait tärkeimmät "uutiset"... Pitäkää peukkuja, että näyttely menee hyvin! :)

 

 

Kotiloharrastus alkoi taas!

 

Monet parisen vuotta sitten kotiloita harrastaneet saattavatkin muistaa Desire's kotilokasvattajan. Tämä kasvattaja omisti ilmeisesti Suomen harvinaisimman ja suurimman kotilolajikokoelman ja mahtuipa mukaan myös koko maailmassa erittäin harvinaisena pysyneitä lajeja. Elämäntilanteen muutoksen takia Desire's joutui lopettamaan. Nyt hän on jälleen palannut kotilomaailmaan - nimittäin minä!

Eräs päivä eläinkaupassa ihastelin Achatina reticulata albinoja ja kotilokuume nosti jälleen päätään. Hillitsin itseni juuri ja juuri, etten napannut kaupasta kotiloita mukaani. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua...

Pian kuitenkin huomasin ilmoituksen lähikaupungissa olevista myytävistä kotiloista, kahdesta Achatina reticulata albinosta ja kahdesta Limicolaria flammeasta. Intopiukeana laitoin myyjälle viestiä ja sainkin kotilot varattua. Sitten jäikin hoidettavaksi enää kyydin järjestäminen tai se, että itse pääsisin hakemaan kotilot. Tässä välissä ehti toinen Limicolaria kuitenkin kuolla. Päätin siitä huolimatta ottaa tämän yhden Limicolarian retikkojen lisäksi. Lopulta sitten kyyti järjestyikin, kun poikaystäväni tuli myyjän kotikaupungin kautta luokseni käymään. Eli perjantaina 6.2.2015 kotiloharrastus starttasi jälleen!

Yritän nyt pitää kotilokasvatukseni pienimuotoisempana kuin ennen, kun meinasin hukkua kotiloihin. Silti näihin kolmeen kotiloon ei ehdottomastikaan tämä kasvatus jää, vaan tulen hankkimaan viimeistään kesällä ulkomailta varmasti liudan uusia lajeja ;)



Limicolaria flammea, aika pikkuinen vielä.




Yksi Achatina reticulatani (ja Gaia-kissa kurkkii taustalla :D)



Toinen retikoistani.

 

Retikoiden yhteinen ruokailuhetki.


Pidetään nyt peukkuja, jotta pian täälläkin olisi taas munia hautumassa :)

Surua, iloa ja perus arkea

Surullisia uutisia: keskiviikkoiltana eräs sijaiskotiin tulleista uroksista lähti niin sanotusti vehreimmille niityille. Sen silmät näyttivät niin pahalta, että päädyin lopetuksen olevan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Hoito olisi varmasti ollut kovin työlästä, eikä välttämättä edes hyödyllistä enää tässä vaiheessa - edellisen omistajan olisi pitänyt puuttua sairastumiseen jo aikoja sitten... Enkä halunnut ottaa riskiä, että silmätulehdus johtuisi pasteurellasta joka mahdollisesti leviäisi sitten muihin kaneihin. Raskain sydämin siis vein kanipoloisen eräälle kasvattajalle, jonka mies (metsästysluvan omaava) sitten lopetti kanin. Lepää rauhassa, pikkuinen!

Näin pahalta kaniraukan silmät näyttivät...


Jospa sitten kerrottaisiin myös iloisia uutisia: vastoinkäymisistä huolimatta pienoinen leijonaluppalinjani ei nyt tyssännytkään (jos nyt siis kaikki sujuu hyvin)! Surua ja murhetta aiheutti joulukuussa Mimosan sairastuminen. Emänsä kuoleman jälkeen sen silmät punoittivat ja kani laihtui. Kiikutin Mimosan toki eläinlääkäriin, josta se sai antibiootit ja silmätipat. Mimosa parani täysin ja saavutti entisen massansa. Koska oli pieni epäilys, että kyseessä oli pasteurella, meni Mimosa tietenkin jalostuskieltoon. Sen tytär Helmikään ei ollut enää astutuskelpoinen, sillä yrityksistä huolimatta se ei ollut kerinnyt tulla viime talvena tiineeksi ennen kuin aika meni umpeen (eli Helmistä tuli liian vanha ensisynnyttäjäksi). Olin surun murtama, koska tämä pieni kanilinjantynkäni oli minulle tunnearvoltaan hyvin arvokas, sillä se pohjautuu tuohon ihka ensimmäiseen kaniini, joka syksyllä menehtyi. Eräs kasvattajatuttuni vinkkasi nyt, että kun minulla on täällä näitä japanilaisia (siis kuvioltaan, ei syntyperältään) kaneja sijaiskodissa, voisin kokeilla Mimosaa niillä astuttaa. Toivo heräsi, kerta kokeneen kasvattajan mielestä ei ollut mahdoton ajatus. Itsekin olin kyllä epäillyt, liekö sitten Mimosalla pasteurellaa ollenkaan, kun parani niin hyvin ja nopeasti, sekä tytär on pysynyt täysin terveenä. Konsultoin paria eri muun muassa kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, ja sanottiin että kyllä Mimosan uskaltaa astuttaa, koska tuo pari kuukautta sitten ollut sairastapaus ei vaikuta pasteurellalta (esimerkiksi pasteurellan yleisiä oireita ovat sierainvuoto, yskä jne, joita Mimosalla ei ollut ollenkaan).

Riemusta sitten melkeinpä pomppien vein Mimosan tuota pikaa urokselleen - nyt kyllä tulee sitten risteytyspoikue vaikka Mimosa on puhdas leijonaluppa, mutta toisaalta Mimosallakin kello jo tikittää eikä ole aikaa etsiä 100% täydellistä urosta tähän hätään täältä korvesta. Toisaalta Mimosa nyt onkin aivan ylipörröinen tapaus, joten tuskin siitä haittaakaan on että uros on ihan vaan kääpiöluppa (tai sen tapainen). Väri ainakin on juuri hyvä, keltamusta japanilainen, kuten Mimosallakin :)

 
Mimosa (vasemmalla) astuttiin ainakin kolmesti onnistuneesti. Huomenna sitten taas laitan hetkeksi yhteen :) Pitäkää peukkuja, että maaliskuussa saataisiin terveitä pupuvauvoja onnistuneesti maailmaan!

Väkertelin illalla hienot "annoksetkin" kaneille (kuvasta tosin puuttuu omien kanieni annokset):



Päivän annos sisältää: kauraa ja pellettiä, vähän omenaa ja persiljaa.

















"Tuleeko sitä sapuskaa jo?!" Emo kahden poikasensa kanssa odottaa malttamattomana.

Tällaista tällä kertaa... Seuraavaksi päivittelenkin sitten varmasti jotain muutakin kuin kaniasioita, kyllähän näitä elukoita löytyy enempi muita kuin kaneja ;D

Ps. Suurin osa kaneista (paitsi kaksi joita vielä tarkkailen varmuuden vuoksi) on lisätty tuonne myytäviin.