Reissailua

Perjantaina lähdin poikaystäväni luokse Ouluun ja palasin nyt tiistaina. Vaikka omia elukoita (joita ystäväni kävi päivittäin toki hoitamassa) oli ikävä, onneksi poikaystävälläkin pääsi eläinten kanssa puuhaamaan. Laitetaanpas kuvia poikaystäväni pikkuhurmureista (kaikista ei ole kuvia nyt, mutta osasta sentään muistin räpsiä).

Naaraspuoleinen harjasgekko.

Urospuoleinen harjasgekko.

Leopardigekkouros Nasse herkuttelee jauhomadoilla.




Parta-agama Seppo ottaa aurinkoa.




Eräs minulla sijaiskodissa olleista kaneista (Pena) sai kodin poikaystäväni luota - olen todella kiintynyt Penaan, joten oli todellinen helpotus saada se poikaystävän luo :D




Kasvattini D-poikueesta, Dippi (kutsumanimi Eric Northman, kiitos True Blood fanituksen :D).




Laitettiin yksi ilta Northmannille uusi terraario, joka jäi tyhjilleen menehtyneeltä kilpikonnalta. Mitat on suunnilleen 90x45x45 cm, joten tässä on kyllä hiirellä tilaa puuhailla!


Paluumatkalla poimin mukaani taas pitkästä aikaa uusia hiiriä:

Ylivieskasta lähti mukaan lk black tan uros, Blade Runner's The Darwin Elevator, eli Maarit Kukonlehdon kasvatti on tämä komistus.

Ja Seinäjoelta mukaan nappasin pksa black naaraan Xhandran, kasvattajalta Marska Lehtola.

 

Ja pitihän sitä jotain tuomisia kissoille tuoda, etteivät aivan kamalasti mulle mökötä reissuni takia... Eli Planet Pet Society -merkkisiä herkkuja, kana&kala namuja sekä kanatikkuja. Lisäksi sain ilmaiseksi tuollaisen ison ja muhkean kissanpedin. Kissat toki oli heti tutkimassa, kuten näkyy :D


Ja sitten muita kuulumisia:

Lauantaina edessä on hiirinäyttelyt Lohjalla, muutaman hiiren vien virallisiin luokkiin (koska tavoitteellinen jalostus ja opiskelijabudjetti, en ainakaan tällä kertaa vie ketään pet-luokkaan), näyttelylista ei ole vielä tasan tarkkaan laadittu. Mukaan näyttelystä tarttuu myös muutama hiiri jalostukseen, sekä mahdollisesti vien pari omaan kasvatukseeni tarpeetonta hiirtä sinne myyntiin. Näillä näkymin näyttelystä haetaan myös yksi sijaiskodissa oleva kani uuteen kotiin.
Torstaina matkalla kohti vanhempiani, joille menen kylään, pudotan kanipariskunnan Forssan asemalle uudelle omistajalleen. Huomenna keskiviikkona eräs tulee katsomaan kaneja, ja voi olla, että joku (tai jopa pari) pääsee myös silloin uuteen kotiinsa. Sijaiskotilaiset siis vähenee "uhkaavasti".

... Mutta hyvä vain, sillä tiistaina olen luvannut vastaanottaa peräti viisi kissaa sijaiskotiin. Heidän omistajansa muuttaa palvelutaloon eikä siis pysty kissoja enää pitämään, ja yrityksistä huolimatta koteja kissoille ei ole löytynyt. Joku paikka niille piti löytää joten lupauduin ne ottamaan. Kissoista kerron lisää kuvien kera, jahka saapuvat ja pääsen niihin tutustumaan!

Tässä kait tärkeimmät "uutiset"... Pitäkää peukkuja, että näyttely menee hyvin! :)

 

 

Eilinen eläinlääkärireissu

Aamulla aikaisin ylös ja nokka kohti Kurikan eläinlääkäriä Nuppu-kissani kanssa. Kello 9.30 oli aika Nupun sterilaatioon ja röntgeniin, siinä ohella sitten rokotettiin, sirutettiin ja otettiin verikoetta, jos siitä saisi selvyyttä Nupun rohinaan.

Nuppuhan tuli mulle jo 2013 kesän lopussa, mutta en ollut aiemmin saanut sitä sterilaatioon. Yritin kyllä kun se oli mulla muutaman kuukauden ollut, ajattelin että olisi jo tarpeeksi kesyyntynyt. Nuppuhan siis kun on löytökissa ja oli hyvin arka tullessaan. Joka tapauksessa, kun koitin saada Nuppua mukaan, niin hammastahan siinä sai niin että veri roiskui. Joten päätettiin sitten lekurin kanssa leikkausta ja rokotusta lykätä siiheksi jotta Nuppu hieman kesyyntynyt, kun ei sisäkissa nyt siihen kuole jossei heti rokotuksia saa tai on leikkaamaton.

 

 No, Nuppu pääsi sitten kuitenkin eräs päivä keväällä livahtamaan ulos. Loukutettua se saatiin vasta kesällä, jolloin oli jo viimeisillään tiineenä... Leikkausoperaatio pian synnyttävälle kissalle olisi ollut niin "raaka", että päätin muutamalta lekurilta hädissään asiaa kyselleenä siis antaa Nupun pentujen vain tulla. Voin jossain välissä kirjoitella tästä pienestä pentueesta oman postauksen, eli siitä lisää myöhemmin...

Sittenpä Nuppu sairastui sitkeään keuhkotulehdukseen, ja rohina ei ottanut laantuakseen, vaikka kuume laski. Monta antibioottikuuria, monta kuukautta, monta eläinlääkärikäyntiä, monta eri eläinlääkäriä. Lopulta pääteltiin, että kyseessä olisi keuhkotulehduksesta jäänyt astma, kun antibiootit eivät purreet. Koska antibioottien anto aralle Nupulle oli yhtä taistoa, päädyttiin sitten kokeilemaan tablettitaistelujen sijaan kortisonipiikkiä, joka ei ihanteellisin keino astman hoitoon ole, mutta Nupun tilanteessa parhain. Se helpotti oireita jonkun verran, muttei poistanut oireita kokonaan. Rohinan vuoksi sitä ei tietenkään voinut leikata, joten leikkaus lykkääntyi jälleen.

Nyt vihdoin sitten rohina oli vähentynyt, ja uskalsin miettiä leikkausta. Lekurikin sitten eilen keuhkot kuunnellessaan totesi, että rohina on niin lievää, että sille tuskin tarvitsee tai edes pystyy tekemään mitään. Tarkistettiin sitten kuitenkin vielä röntgenillä keuhkot, ja mitään astmaan viittaavaa ei näkynyt. (Saan röntgenkuvat itselleni ensiviikolla, ne olivat niin kiinnostavan näköisiä, että varmasti laitan ne tännekin). Varmuuden vuoksi vielä otettiin verikoe, josta voidaan tutkia, voisiko olla allerginen esim. muille lemmikeilleni. Tulokset saan parin viikon sisällä. Ja toki sitten leikattiin kissa - seurasin leikkausta ja olihan se ihan kiintoisa kokemus.



Myös rokotteet Nuppu sai, totta kai. Sirukin laitettiin, sellainen joka lukemalla saadaan myös kissan ruumiinlämpö selville. Kätevää!


                                                                  Nupun rokotuskortti.

 Nyt on kyllä niin ihmisten muokkaama "villikissa" (joskin villikissasta ei enää voi puhua, on Nuppu sen verta kesyyntynyt, toki onhan se vielä jonkin verran arka), että ei mikään ihme, että Nuppu mököttää mulle... Se on tosiaan vieläkin pääosin kylppärissä, toki sillä varmasti jonkin verran kipuja on, vaikka eilen sai pistoksena kipulääkettä ja tänään ja huomiselle varattu kipulääketabletit. Ruokakaan ei ole maistunut, vaikka kaikkea olen kokeillut tyrkyttää, herkuista ja kissantahnoista lähtien. Vettä sentään on käynyt juomassa. Nutriplussaa (eläimien vitamiinilisää) vähän hieroin ikeniin, jotta nyt vähän jostain saisi energiaa.



Nyt kun kerta olin lekurilla, tajusin samalla pyytää hiirille lisää ivermektiinipastaa. Ivermektiinihän on hiirillä käytetyin ja parhain loishäätölääke useimpiin loisiin, jota saa vain reseptillä. Monet käyttävät sitä liuoksena, mutta itse nyt jostain syystä olen tottunut tuota pastamuodossa olevaa käyttämään, ja eipä sillä niin väliä missä muodossa sitä antaa. Ivermektiiniä annostellaan pieni pisara hiiren niskaan.




                                          Ivermektiinin annostelua kasvatilleni Casimirille.

 

 

 Pitäkää peukkuja, että Nuppu toipuu hyvin (ja leppyy minulle :D)!

  

Eipä ollut iso lasku, vaikka tuntui että hirveästi tehtiin kaikkea.

 

Kevättuulia

Nyt se on vihdoin täällä, kevät! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja kissat pääsevät haistelemaan kevättuulia - turvallisesti hihnassa totta kai. Tai oikeastaan vain kaksi kissaani neljästä ulkoilee, Gaia ja Iris. Mooses pelkää ulkomaailmaa kuollakseen (jopa ovensuussa seisomista mamin sylissä) ja Nuppu kun taas ei ole vielä täysin kesy, en ole sitä uskaltanut edes yrittää pukea valjaisiin ja viedä ulos. Niinpä Nuppu on poikansa Mooseksen kanssa aina vain ikkunassa katselemassa Gaian ja Iriksen ulkoilua.

Gaia katselee huuliaan lipoen pihan pihlajapuussa lenteleviä lintuja.

 

Iris poseeraa valjaineen kameralle. En ymmärrä heitä, jotka pitävät kissaansa vapaana ulkona - turha sitten itkeä, jos se jää auton alle, katoaa, tulee ilveksen syömäksi tai palaa luoti mahassa takaisin. Korkeintaan silloin voi itkeä sitä, kuinka tyhmä on ollut, kun on päästänyt kissan yksin pahaan maailmaan. Mulle kissat on perheenjäseniä ja liian rakkaita siihen, jotta voisin nukkua yöni levollisesti mikäli lemmikkini huitelisivat "ties missä". Anteeksi jos puhuin liian suoraan ;)

Mutta se siitä paasauksesta sitten, lisää kuvasaastetta luvassa!

 

Ja saapuihan se Zooplussan tilauskin - koska olen eläintenruokahamsteri, tilaan aina vaan uutta ruokaa vaikka kaapit olisi jo romahtamaisillaan varastojen painosta. Lähes kaiken syöttämäni ruuan elukoille tilaan Zooplussalta sen edullisuuden ja kätevyyden (toimittavat ilmaiseksi kotiovelle) vuoksi, sekä tietenkin pyrin myös tarvikkeet sieltä ostamaan. Ainoa mitä joudun ostamaan suoraan kaupoista, ovat kissojen raakaruuat.

Tämänhetkinen tilaus oli aika pieni, kun en oikeastaan tarvinnut kuin kaninruokaa, mutta tilasin nyt sitten samalla vähän kissoillekin ruokaa. Tilaus sisälsi:

Kissoille:

6 x 800 g Grau Gourmet, makuna siipikarja & merikala

24 x 400 g MAC's Cat, makuina nauta & kanansydän, vasikka & kalkkuna, ankka & kalkkuna & kana, ankka & kani & nauta.

Kaneille:

1 kg Greenwoods kaninruokaa

1,35 kg JR Farm Grainless Complete -pellettiä

Kanien ruokaa nyt ei tossa kauheena ole, kun kaneja kuitenkin useampi. Sekoitan kuitenkin vähän kauraa tuohon lisäksi, niin kilomäärä kasvaa. Ja pellettiähän noi saa vaan joka toinen päivä (ja joka toinen päivä saavat sitten tuoreruokaa).

Kissan ruoka on toki viljatonta ja hyvin lihapitoista. MAC'sin ruuassa on jopa 70% itse lihaa, loput on sitten sisäelimiä ja vitamiineja jne, ei siis sisällä mitään turhaa ja oikeen kelpo ruokaa.

Graukin on laadukasta, siinä on 68% itse lihaa ja kalaa, loppuosa on sitten sisäelimiä, lihalientä ja vitamiineja ym. Tuo 800 g pakkauskoko ei ole ehkä nyt kaikkein kätevin kun sijaiskotilaiskissojakaan ei ole eli syöjiä vain neljä omaa kattiani, mutta koska isoissa pakkauksissa se tulee edullisemmaksi niin mikä jottei.

Ullan tarina

Ajattelin esitellä rakkaan syyrialaisen hamsterini, Ullan (lempinimeltään Ulla-Pulla). Ulla on mustalaikukas pitkäkarvainen ja se on syntynyt 6.8.2014. Kasvattaja on Tiia Aittamaa.

                 

Ostin Ullan Humppilassa olleesta jyrsijänäyttelystä lokakuun alussa. Se kiinnitti heti huomioni riekkumalla boksissaan muiden nukkuessa ja niin se vain vei sydämeni mennessään. Niinpä sitten otin myyjään yhteyttä - ja onneksi otinkin, sillä selvisi, että sitä oli haikaillut myös eräs toinen ihminen. Sain kuin sainkin Ullan ostettua ja niinpä sitten sain ensimmäisen hamsterini. Ulla on aina ollut hyvin reipas ja utelias, lempeä ja itsepäinenkin kaveri.

   

Vanhempani ja sisarukseni ihastuivat Ullaan välittömästi (olin heillä silloin vierailulla), ja kun aloin miettiä hamsterille nimeä pikkusiskoni tokaisi sen olevan Ulla. Vastustelin nimeä, mutta pian pikkusiskoni jankatessa Ullasta nimi tarttui minuunkin. Niinpä siitä sitten oli pakko tulla Ulla :D Pikkusiskoni myös alkoi heti intoilla, että minun pitäisi astuttaa Ulla sitten kun sen ikä riittää, ja antaa yksi poikasista hänelle. Lupasin miettiä asiaa...

...Mutta eipä asiassa sitten ollut miettimistä: 14.10 olin ottamassa Ullaa syliin ja tarjosin ensin kättä sille haisteltavaksi. Yllättäen niin lempeä hamsteri purikin minua! Vetäisin käden hämmästyneenä pois, ja Ulla kipitti pois pesäkyhäelmästään paljastaen altaan yllättävän näyn: viisi vastasyntynyttä hamsterinalkua! Ulla oli päättänyt ruveta teiniäidiksi.

    

En tiennyt hamstereiden lisääntymisestä ja poikueista juurikaan, sillä poikuehan tuli täytenä yllätyksenä ja saanut alkunsa jo kasvattajalla. Alkushokin jälkeen aloin imeä tietoa aiheeseen liittyen, ja hamsteripoikueen kanssa pärjättiin, jopa teiniäiti-Ulla teki erittäin hienoa työtä. Poikaset löysivät hyvät kodit ja pikkusiskonikin sitten sai ensimmäisen ikioman lemmikkinsä (ja onkin hoitanut sitä aivan hurjan hienosti ja antaumuksella).

          

 

     Mutta miten Ullalla menee nykyään?

         

                                                          

        Ulla asuu "syrkkidunassa"...

      

      ...Ja syö Brit Animals -merkkistä hamsterinnappulaa.

 

         ....Sekä monipuolista tuoreruokaa.

Kanien tilojen esittelyä

 

Moni on tuntunut olevan kovin huolissaan siitä, kuinka pystyn hoitamaan kaikki sijaiskodissa olevat kanit asiallisesti, niiden suuren määrän takia. Sinällään ymmärrän tämän, koska vaatiihan iso määrä paljon tilaa ja rahaa, ajasta puhumattakaan. Itselläni kuitenkin kun tämä sijaiskotitoiminta ja eläimet ylipäänsä on ns. elämäntapa, niin eipä siinä mitään jos menee suurin osa vapaa ajasta näidenkin hoitoon. Ajattelin nyt tehdä päivityksen liittyen kanien tiloihin ja hoitoon.



Rudolfin aitaus on 135 x 88-148 cm (kohdasta riippuen).

 

 

 

 

Niken aitaus on 148x70 cm.


 Paten häkki/aitaus -yhdistelmä on n. 137x77 cm.


Sitten vielä kuva jossa näkyy kaikki aitaukset.


Kaksi 120x56 cm häkkiä (oikeasti kerroshäkki, mutta poikaystävä porasi kulkuaukon päälle levyn jotta sai jaettua kahteen osaan). Yläkerrassa Aatu ja alakerrassa Saku.

Ylläolevista kuvista näkyy "olkkarin porukka". Sitten seuraavaksi kuvia "käytävän porukasta".



Ylin ja keskimmäinen häkki ovat 120x58 cm. Ylimmässä asuu Nasse ja keskimmäisessä Hellu ja Lellu.
Alhaalla olevassa 100x51 cm häkissä asuu kaksi kaninpoikasta.


120x57 cm häkit, alakerrassa asuu omat kanini Helmi ja Mimosa, yläkerrassa Rampe. Normaalisti koko tämä kerroshäkki olisi omien kanieni käytössä, mutta nyt ison kanimäärän vuoksi olen laittanut yhden sijaiskotilaisenkin tuonne ylös (ja toki kulkuaukko tukittu).

Sitten viime viikon sunnuntaina otin kaksi uutta kania sijaiskotiin, kun niille oli kova tarve löytää pikaisesti paikka jonne mennä muuton ala. He ovat nelivuotias kanipariskunta, tyttö nimeltä Emmi (kääpiöluppa) ja leikattu poika nimeltä Leevi (hermeliini/kääpiölupparisteytys).





Leevi ja Emmi asuvat makuuhuoneessa ainoina kaneina, 120x62 cm häkissä.

Mökit loppui kesken kun kaneja niin paljon, joten pahvilaatikot ajaa joillakin saman asian.

Kanit saavat toki myös olla päivittäin vapaana, tarkasti aikataulutettuina :D Jaloittelutiloja on kolme, kylppäri/sauna, makkari ja sitten muu kämppään.



Sanomattakin on varmasti selvää, että heinää ja vettä on koko ajan tarjolla. Kanit saavat joka toinen päivä kaura/pelletti sekoitusta, joka toinen päivä tuoretta monipuolisesti.



Kynnet leikataan kun näyttää siltä että pitäisi, samaten turkkia harjaillaan mm. furminaattorilla, kammoilla ja harjoilla.
Eli kaiken pitäisi kyllä olla ok. Kaikki ovat myös tietenkin tervetulleita paikalle katsomaan. :)