lauantai 28. helmikuuta 2015

Hiihtoloma

Nyt on sitten hiihtolomalta - eläimelliseltä tottakai - palailtu kotia :D Olin pääasiassa vanhempieni luona, josta löytyy novascotiannoutaja Ruska, kissat Elmeri, Pamela ja Pandora, sekä syyrialainen hamsteri Ansa, joka on oma kasvattini.
 

Eniten puuhailin Ruskan kanssa - siistin useita tunteja sen turkkia ja sain siitä jotenkuten siedettävän saksien, harjojen ja kärsivällisyyden avulla. Mitenkään hieno silti turkista ei tullut, sillä Ruskalla kasvaa joistain kohdin turkkia vain hädin tuskin ja joistain kohti se sitten oli päässyt kunnolla rehottamaan ja takkuun. Kynnetkin tietysti leikkasin.


Ruska kauhistelee, että nämäkö karvat siitä on nyhdetty.

Ruska oli myös päästetty hieman pulskaan kuntoon, joten saarnasin hyvän tovin sen ruokinnasta ja aktivoinnista. Lenkkeiltiin niin metsässä kuin kaupungissakin - eniten tietysti mieluisia olivat metsälenkit.





Ruska on aivan ihana koira, lempeä ja tottelevainen. Vapaana metsässäkin pysyy ihan lähellä, odottaa ja tulee luokse käskystä jne - sekä tuo tietenkin uskollisesti löytämiään aarteita, keppejä, näytille. Ruska on reilun yhdeksänvuotisen elämänsä aikana oppinut hurjasti sanoja, ja oikein mistään ei voi puhua, sillä se heti ymmärtää :D Kun olin menossa mummolle, siitäkin piti vaivihkaa puhua, jottei Ruska innostu, koska mummola on yksi sen lempipaikoista...



Eräs yö iski inspiraatio ja kokosin 300 palaisen palapelin yhdeltä istumalta - mistäpä muustakaan kuin tollerista. Ruohonkorsien kohdalla meinasi mennä hermo, kun piti katsoa, mikä korsi nyt sopii mihinkin. Sain kuitenkin palapelin lopulta koottua reilun kolmen tunnin pähkäilyn jälkeen.

Kotiin tullessa oli pitkä tehtävälista edessä - kuinkas muutenkaan, kun olin viikon ollut eläintarhastani pois. Kaverini toki oli käynyt päivittäin eläimet hoitamassa, mutta en häntä viitsinyt pahemmin siivoustehtävillä kiusata. Niinpä vajaan kuuden tunnin bussimatkan jälkeen kävin eläimet läpi ja siivosin kaikki kanit. Sijaiskotilaiskaneista muuten ilouutinen: ovat reipastuneet aivan hurjasti tänä aikana, kun minulla olleet! Pomppivat innokkaina pitkin kämppää ja tulevat välillä moikkaamaan. Näistä saa joku vielä ihania lemmikkejä.


Mooses ei tietenkään jättänyt siivousta pelkästään mun vastuulle, vaan oli aktiivisena "työnvalvojana".

 
Sain muuten mukaani vihdoin Ninni-kanini uurnan... Ninni, ensimmäinen kanini, musta leijonaluppa, menehtyi mystisesti 24.11.2014, vain n. 3½ vuoden iässä. Vieläkin asiaa muistellessani tulee kyyneleet silmiin. Ninni oli mulle erittäin rakas ja tärkeä. Kaninkokoinen aukko jäi sydämeen, eikä sitä tule ikinä kukaan kani paikkaamaan...


Ninnin uurna on vitriinissäni äitini menehtyneen serkun vuosikausia sitten tekemän kanikoristeen vieressä.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kissojen ruokinnasta

                                           

Kissan oikeanlainen ruokinta on aihe, jota netissä kissa-aiheisilla sivuilla pyöriessään ei voi sivuuttaa. Joka päivä siitä keskustellaan, usein kiistaksi asti. Toiset puoltavat markettiruokia, toiset eläinkaupparuokia, toiset raakaruokaa ja jotkut jopa aivan tavallista kotiruokaa. Jokaisella on oma tapansa ruokkia kissansa, mutta vaikka monet väittävät, ei kissan oikeanlainen ruokinta suinkaan ole mielipideasia. Kissa on 100% lihansyöjä, siitä ei päästä yli eikä ympäri, vaikka kuinka oma mielipide puoltaisi vaikkapa näitä "pahamaineisia" markettiruokia. Koska kissan lajinmukaisesta ruokinnasta löytyy runsaasti hyvää tietoa useista lähteistä, en ala tässä samoja asioita tarkkaan puimaan, vaan kerron miten omat kissani ruokin ja miksi.

 
Omien kissojeni (sekä tietysti muidenkin eläinteni) terveys ja hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa. Niinpä ruokinkin niitä mahdollisimman lajinmukaisesti ja laadukkaasti.



Ruokaa valitessani en luota mainoslauseisiin tai hauskoihin kuviin, vaan syynään tuoteselostetta tarkasti. Pidän mielessä sen, että kissa on 100% lihansyöjä, kasvisperäiset aineet ovat suurimmaksi osin turhia ja ruuan tulisi sisältää mahd. paljon aitoa lihaa. Katson totta kai myös hintaa - miksi maksaisin 15 e / kg ruuasta, jos saan ihan yhtä laadukasta ruokaa toiselta merkiltä hintaan 5 e / kg? Ruuat hankin lähes poikkeuksetta Zooplussalta, paitsi tietenkin raakaruuat haen kaupan lihaosastolta taikka eläinkaupasta.


Syötän siis noin puolet raakaruokaa ja puolet märkäruokaa. Se tosin vähän vaihtelee. Kissani eivät oikein ole raakaruuasta innostuneet, ja minun ollessa reissussa hoitajan kontolle jääkin usein lapata ruokaa suoraan purkista. Tällöin käytössä ovat myös raksut (hoitaja kun yleensä pääsee vain kerran päivässä lisäämään ruokaa ja hoitamaan). Muulloin en raksuja anna, koska ne eivät ole ihanteellista ravintoa kissalle - kissalla kun on luontaisesti huono janontunne, ja sen tulisi saada suurin osa nesteistä ravinnostaan. Raksuilta vaadin viljattomuutta sekä korkeaa proteiini- ja lihapitoisuutta. Vakkarimerkki on Porta21, satunnaisesti käytössä ovat myös olleet muut, esim. Acana, Applaws, Taste of the Wild...

Kuppiin päätyvän märkäruuan tulee olla vailla kasvisperäisiä aineita, siinä tärkein kriteeri. Suosin täysravintoja, jotta kissat saisivat tarpeeksi vitamiineja yms, koska en pahemmin käytä ravintolisiä. Yleisempiä merkkejä, mitä tilaan, on Bozita, Animonda Carny, Smilla, Catessy, Grau, MAC's...

Raakaruokaa syötän eläinkaupan raakapakasteita sekä kaupan lihaosastolta saatavia lihoja, esim. jauhelihaa, porsaanfileitä, maksafileitä, broileria... Sekaan lisään välillä ravintorikasta kissanmaitoa tai kananmunaa.

Hampaita hoitamaan saavat kovia herkkutikkuja, kuivattuja kanafileitä ym vastaavia.
Mistä sitten tiedän, että tällainen ruokavalio on hyvä? No, täällä se ainakin on toiminut, ja koitan tosiaan ajatella kissan luontaista ravintoa. Esimerkiksi tänne tulleet sijaiskotilaiskissat ovat usein vaihtaessaan markettimuonista laaturuokiin saaneet turkkinsa parempaan kuntoon. Omien kissojenikin turkit kiiltävät, eikä lihomisesta ole ollut pelkoa, vaikka lihaa ja/tai märkäruokaa on tarjolla lähes koko ajan. Kissat kun tykkäävät syödä pieniä annoksia useasti, kuin että saisivat pari kertaa päivässä hotkia mahansa täyteen.
Jotkut ovat ihmetelleet, eikö tällainen ruokavalio (laadukas eläinkaupan märkäruoka ja raakaruuat, sekä ihmisille "tarkoitetut" lihat) tule kovinkin kalliiksi. Monihan perustelee markettiruokienkin syöttämistä rahanpuutteen takia. Se on kuitenkin tietämättömyyttä - siinä ajassa kun on kissalle joutunut syömään purkkikaupalla Whiskasia tai vastaavaa, tämä ei olisi vielä edes syönyt yhtä pientä jauhelihapakettia. Kunnon ruoka on paljon täyttävämpää kuin paljon kasvisperäisiä aineita ym turhaa sisältävä ruoka, jota kissa joutuu syömään paljon enemmän saadakseen mahansa täyteen. Ulosteita tulee myös enemmän ja ne ovat haisevampia. Kissanhiekkaakin siis alkaa kulua enempi. Puhumattakaan eläinlääkärikuluista, kun huono ruokavalio alkaa kostautua mm. virtsakivinä joita vilja aiheuttaa, kuivumisena (liian raksupainotteinen ruokavalio), allergiana, lihavuutena, lisääntymisongelmina, karvanlähtönä jne.
Verrataanpa vaikka kahta eri märkäruokaa keskenään, toinen markettiruoka (Whiskas) ja toinen laadukkaampi eläinkaupan ruoka (Animonda Carny).

Whiskas Lick 'n Chew kana, siipikarja, kalkkuna ja ankka (Zooplussalla 4,70 e / kg)
Valmistusaineet:
liha ja lihan sivutuotteet (mm. 4% kanaa), viljat, kivennäisaineet.
Lisäaineet:
ravitsemukselliset lisäaineet
:
 B1-vitamiini (30 mg/kg), E-vitamiini (20 mg/kg), kalsiumjodaatti (vedetön) (0,32 mg/kg), kuparisulfaattipentahydraatti (3,3 mg/kg), rautasulfaattimonohydraatti (33,4 mg/kg), mangaani(II)sulfaattimonohydraatti (6,3 mg/kg), sinkkisulfaattimonohydraatti (44 mg/kg).
Ravintoainekoostomus:
raakaproteiini 8,5%, raakarasva 4%, raakakuitu 0,3%, raakatuhka 2%,  kosteus 81%

Animonda Carny Adult kana & ankka (Zooplussalla 3,75 e / kg)
Valmistusaineet:
nauta (34%, keuhko, sydän, liha, munuainen, utare), liemi (31%), kana (28%, vatsalaukku, maksa, kaula), ankansydän (6%).
Lisäaineet:
Ravintofysiologiset lisäaineet:
 D3-vitamiini (200 IE/kg), jodi (0,2 mg/kg), mangaani (1,5 mg/kg), sinkki (10 mg/kg).
Ravintoainekoostumus:
raakaproteiini 11,5%, raakarasva 5,5%, raakakuitu 0,5%, raakatuhka 1,4%, kosteus 79%

Kumpi vaikuttaa paremmalta ravinnolta lihansyöjälle? Niinpä ;) Tee siis valinta tuoteselosteen, älä mainoksien, purkin ulkonäön tai hinnan mukaan. Näin kissasi pysyy hyvinvoivana.

torstai 12. helmikuuta 2015

Muistelua Gaian ja Iriksen hankinnasta

Kaikilla neljällä kissallani on tavalla tai toisella vähän kurja historia. Ajattelin esitellä kahden ensimmäisen kissani, Gaian ja Iriksen, ja heidän historiansa teille tarkemmin - ehkä onnistuisin jopa havahduttamaan muutaman esim. rokotuksien tärkeydestä, joista monet tuntuvat ajattelevan, ettei sisäkissa niitä tarvitse.
No, niin oli ajatellut myös kahden ensimmäisen kissani, Gaian ja Iriksen ensimmäinen omistaja. Ne olivat rokottamattomuuden takia hyvin sairaita, mutta palataan siihen kohta...

Olin kauan haaveillut kissan tai kissojen hankkimisesta, siitä lähtien kun perheeni kissa katosi minun ollessa kahdeksanvuotias. Olinhan kasvanut kissan kanssa, joten olo tuntui oudolta ilman kissaa.

 
Santtu-kissa, joka oli talossa jo ennen syntymääni.


Isoäitini kissa, jolla hoisin kissakuumettani kissattomina vuosina.

Niinpä sitten kun eräs tuttavani alkoi syksyllä 2012 tyrkyttää minulle kissanpentua, en voinut sanoa ei. Varasin suloisen, kilpikonnavärisen naaraspennun. Tilailin isot läjät kissojen leluja, perehdyin kunnolliseen ruokintaan ja täytin kaappini laadukkailla ruuilla. Sitten tuli ongelma - tuttuni perheessä oli ongelmia kissojen kasvatustavoissa. Naaraat lisääntyivät miten sattuu, ja pennut laitettiin eteenpäin jo reippaasti ennen luovutusikää, kun ne olivat juuri ja juuri oppineet syömään kiinteää. Myös muita epäkohtia oli. En halunnut ottaa kissaa tällaisesta paikasta, vaikka olisinkin saanut sen ilmaiseksi. Peruin varaukseni ja samaan syssyyn tein eläinsuojeluilmoituksen kyseisestä paikasta.

Kaveriltani sain pian kuulla, että hänen ystävällään on pentuja ja yksi liikenisi minulle. Kauaa pentu ei kuitenkaan kerinnyt olla varattuna, kun minulla meni ystävään välit ja mahdollisuus saada pentu meni siinä samalla.

Sitten vain taas uutta kissaa etsimään. Silmääni sattuikin ilmoitus kodittomista kissanpennuista, jotka olivat eksyneet jonkun pihaan asumaan. Sydämeni suli heti tällaisille "orpopennuille". Toinen oltiin jo varattu, mutta toiselle lupasin kodin. Saatiin sovittua kyyditysasiatkin, kun minulla ei ollut hakumahdollisuutta niin kaukaa. Olin innoissani...
..Vaan pianpa sain ilmoituksen, että naapuri oli ampunut nämä pennut. Se oli järkyttävää, olin katsellut pennun kuvia paljon ja se tuntui jo niin omalta. Ei auttanut kuitenkaan muu, kuin jatkaa etsintöjä.
Tehtävä löytää sopiva kissa tuntui käyvän koko ajan entistä mahdottomammaksi. Päädyin jo etsimään kahta, toisiinsa tottunutta kissaa - kaksin aina kaunihimpi, vai mitä? (Kuva jostain koneen syövereistä, ei omani)

Helmikuussa 2013 sitten tärppäsi. Kaksi vajaa vuoden vanhaa siskoa, tottuneet elämään sisäkissoina. Kyselin kissojen iästä, rokotuksista ja terveydentilasta. Vastaukseksi sain kissojen syntyneen joskus kesällä 2012, ja ne olivat tulleet nykyiselle omistajalle heinäkuussa 2012. Tämä ei oikein sopinut yhteen sen kanssa, että olisivat luovutusikään ehtineet ennen myyjälle tuloa... Kertoi myös, että madotettu vain ihan pentuna, rokotuksia ei oltu annettu koska olivat sisäkissoja, silmät vuotavat. Hälytyskelloni alkoivat soida. Varasin kissat, koska niistä ei kuitenkaan maksua pyydetty, joten en olisi tukenut huonoa toimintaa. Sovittiin haku naapurikaupungin bussiasemalta, kun en heille asti olisi päässyt.

Lauantaina 2.3.2013 sitten hain kissat kotiin. Bussissa mietin niille nimiä ja päädyin lopulta nimeämään ne kreikkalaisten jumalattarien mukaan: Iris (sateenkaaren jumalatar ja jumalten sanansaattaja) ja Gaia (maan jumalatar). Kun kuljetusboksi aukesi, Gaia lähti heti tutkimaan paikkoja. Se on aina ollut vähän itsevarmempi ja onkin kissalaumani johtaja. Iris tuli kohta perässä. Kissat kotiutuivat hyvin.


Seuraavalla viikolla sitten kissat kiikutettiin eläinlääkäriin niiden kuntonsa vuoksi. Eläinlääkäri totesi kauhistuneena, ettei ole pitkään aikaan nähnyt yhtä huonosti hoidettuja kissoja! Kissojen korvat vilisivät korvapunkkeja (kisut jouduttiin rauhoittamaan kun eläinlääkäri puhdisti hurjat määrät vaikkua korvista ja ne saivat toki myös piikkinä häätöaineet). Lisäksi kissat kärsivät ien-, korva- ja silmätulehduksista. Niillä todettiin myös paha kissaflunssa, josta eläinlääkäri totesi, että ihme ettei vielä ole levinnyt tappavaksi aivokalvontulehdukseksi asti. Tällöin tuntui aivan siltä, että oli kissojen kohtalo päätyä juuri minun luokseni hyvään hoitoon, että tämän takia aiempien kissojen otto oli koko ajan peruuntunut. Joka tapauksessa, kissojen kuntoon saamiseksi tarvittiin useampi eläinlääkärikäynti, antibiootti- ja silmätippakuureja, korvapunkkien loishäätökin jouduttiin toiseen kertaan tekemään.


   Iris kuntouduttuaan.


Gaia kuntouduttuaan.

Rahaa paloi, huoli painoi sydäntä, mutta kissat saatiin kuin saatiinkin kutakuinkin kuntoon - mutta vain kutakuinkin. Gaialle ja Irikselle jäi tästä kissaflunssasta kehoon koko iäksi herpes, jota ei voida kokonaan parantaa, mutta jonka oireita voidaan pitää kurissa mm. rokotuksilla, laadukkaalla ruokinnalla, lysiini-ravintolisällä, stressinvältöllä jne. Silti satunnaisesti Irikselle ja Gaialle puhkeaa silmätulehdus, joka sitten hoidetaan silmätipoilla. Kuumetta heille ei onneksi ole noussut.

Mitä tästä opimme? Rokottakaa kissat. Ihan sama vaikka ne eläisivät pelkästään sisäkissoina, sillä kaikenlaiset pöpöt kyllä kulkeutuvat mm. kengänpohjissanne sinne kotiin pienten mussujenne luo. Rokottamattomuus altistaa mm. herpekselle ja calicille, mitä ei voida ikinä parantaa kokonaan.

Mikäli edellinen omistaja olisi rokottanut Gaian ja Iriksen, ne todennäköisesti olisivat aivan terveitä. Kissaflunssarokote uusitaan vuoden välein ja sen hinta on vain n. 10 e (+ käyntimaksu). Se on pieni hinta siitä, että kissa pysyy terveenä.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Eläintenhoitotunnit

Kuten tiedätte, opiskelen eläintenhoitajaksi. Aloitin jo vuonna 2013, mutta opinnot eivät edenneet mm. sairauteni vuoksi tarpeeksi, joten aloitin syksyllä 2014 uudestaan. Ensimmäistä luokkaa siis käyn vielä.

Tänään päätin napata kameran mukaan kouluun ja kuvailla vähän, mitä opiskelu eläintenhoitajaksi on. Sain kuitenkin harmittavan vähän materiaalia, sillä iltapäivällä teimme vain jotain tylsiä äidinkielentehtäviä, joista ei oikein kiinnostavaa kuvamateriaalia olisi tänne saanut :D Joten tyydytään nyt vaan kertomaan noista eläintenhoitotunneista, jotka veivät puolet koulupäivästä.

Meillä siis on muutama tunti viikossa jaksosta riippuen eläintenhoitoa. Koulussa on paikka nimeltä Tassula, josta löytyy jos jonkinmoista elukkaa. Kaneja, marsuja, hamstereita, rottia, hiiriä, chinchilloita, deguja, gerbiilejä, frettejä, käärmeitä, kissoja, liskoja, selkärangattomia jne jne. Näitä sitten siivoillaan, ruokitaan, hellitään, aktivoidaan, hoidetaan kynsiä jne.

Tässä muutama kuva päivällä tavatuista elukoista.




Labyrintissä on kiva juoksuttaa pikkuisia herkkujen perässä, tällä kertaa houkuttimena oli omenanpaloja ja pähkinää. Joskus vähän fuskataan, ja kiivetään seinien yli, mutta ei se nyt niin justiinsa...



Parta-agama mutustelee torakkaa.


Degu tuijotteli minua pitkään vakavasti heinänkorsi pienessä käpälässään, mitäköhän se juoni?



Fretit olivat hyvin leikkisällä päällä, ja lelut saivat kyytiä.



Itä-Australian vesiagama paistatteli tyytyväisenä päivää lämpölamppunsa alla.



Kesyrotta oli heti häkin ovella vastassa, odotti varmaankin herkkuja. Poseerasi kameralle kyllä nätisti.




Erittäin kaunis japanilaiskuvioinen neitokainen nautiskeli annostaan, ja minä mokoma häiritsin sitä kameran kanssa.

Mukava koulupäivä ja varmaankaan ei ole vaikea arvata, mitkä ovat lempi tuntejani ;)


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kotiloharrastus alkoi taas!

 
Monet parisen vuotta sitten kotiloita harrastaneet saattavatkin muistaa Desire's kotilokasvattajan. Tämä kasvattaja omisti ilmeisesti Suomen harvinaisimman ja suurimman kotilolajikokoelman ja mahtuipa mukaan myös koko maailmassa erittäin harvinaisena pysyneitä lajeja. Elämäntilanteen muutoksen takia Desire's joutui lopettamaan. Nyt hän on jälleen palannut kotilomaailmaan - nimittäin minä!

Eräs päivä eläinkaupassa ihastelin Achatina reticulata albinoja ja kotilokuume nosti jälleen päätään. Hillitsin itseni juuri ja juuri, etten napannut kaupasta kotiloita mukaani. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua...

Pian kuitenkin huomasin ilmoituksen lähikaupungissa olevista myytävistä kotiloista, kahdesta Achatina reticulata albinosta ja kahdesta Limicolaria flammeasta. Intopiukeana laitoin myyjälle viestiä ja sainkin kotilot varattua. Sitten jäikin hoidettavaksi enää kyydin järjestäminen tai se, että itse pääsisin hakemaan kotilot. Tässä välissä ehti toinen Limicolaria kuitenkin kuolla. Päätin siitä huolimatta ottaa tämän yhden Limicolarian retikkojen lisäksi. Lopulta sitten kyyti järjestyikin, kun poikaystäväni tuli myyjän kotikaupungin kautta luokseni käymään. Eli perjantaina 6.2.2015 kotiloharrastus starttasi jälleen!

Yritän nyt pitää kotilokasvatukseni pienimuotoisempana kuin ennen, kun meinasin hukkua kotiloihin. Silti näihin kolmeen kotiloon ei ehdottomastikaan tämä kasvatus jää, vaan tulen hankkimaan viimeistään kesällä ulkomailta varmasti liudan uusia lajeja ;)



Limicolaria flammea, aika pikkuinen vielä.




Yksi Achatina reticulatani (ja Gaia-kissa kurkkii taustalla :D)



Toinen retikoistani.













 

Retikoiden yhteinen ruokailuhetki.


Pidetään nyt peukkuja, jotta pian täälläkin olisi taas munia hautumassa :)

torstai 5. helmikuuta 2015

Surua, iloa ja perus arkea

Surullisia uutisia: keskiviikkoiltana eräs sijaiskotiin tulleista uroksista lähti niin sanotusti vehreimmille niityille. Sen silmät näyttivät niin pahalta, että päädyin lopetuksen olevan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Hoito olisi varmasti ollut kovin työlästä, eikä välttämättä edes hyödyllistä enää tässä vaiheessa - edellisen omistajan olisi pitänyt puuttua sairastumiseen jo aikoja sitten... Enkä halunnut ottaa riskiä, että silmätulehdus johtuisi pasteurellasta joka mahdollisesti leviäisi sitten muihin kaneihin. Raskain sydämin siis vein kanipoloisen eräälle kasvattajalle, jonka mies (metsästysluvan omaava) sitten lopetti kanin. Lepää rauhassa, pikkuinen!




Näin pahalta kaniraukan silmät näyttivät...


Jospa sitten kerrottaisiin myös iloisia uutisia: vastoinkäymisistä huolimatta pienoinen leijonaluppalinjani ei nyt tyssännytkään (jos nyt siis kaikki sujuu hyvin)! Surua ja murhetta aiheutti joulukuussa Mimosan sairastuminen. Emänsä kuoleman jälkeen sen silmät punoittivat ja kani laihtui. Kiikutin Mimosan toki eläinlääkäriin, josta se sai antibiootit ja silmätipat. Mimosa parani täysin ja saavutti entisen massansa. Koska oli pieni epäilys, että kyseessä oli pasteurella, meni Mimosa tietenkin jalostuskieltoon. Sen tytär Helmikään ei ollut enää astutuskelpoinen, sillä yrityksistä huolimatta se ei ollut kerinnyt tulla viime talvena tiineeksi ennen kuin aika meni umpeen (eli Helmistä tuli liian vanha ensisynnyttäjäksi). Olin surun murtama, koska tämä pieni kanilinjantynkäni oli minulle tunnearvoltaan hyvin arvokas, sillä se pohjautuu tuohon ihka ensimmäiseen kaniini, joka syksyllä menehtyi. Eräs kasvattajatuttuni vinkkasi nyt, että kun minulla on täällä näitä japanilaisia (siis kuvioltaan, ei syntyperältään) kaneja sijaiskodissa, voisin kokeilla Mimosaa niillä astuttaa. Toivo heräsi, kerta kokeneen kasvattajan mielestä ei ollut mahdoton ajatus. Itsekin olin kyllä epäillyt, liekö sitten Mimosalla pasteurellaa ollenkaan, kun parani niin hyvin ja nopeasti, sekä tytär on pysynyt täysin terveenä. Konsultoin paria eri muun muassa kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, ja sanottiin että kyllä Mimosan uskaltaa astuttaa, koska tuo pari kuukautta sitten ollut sairastapaus ei vaikuta pasteurellalta (esimerkiksi pasteurellan yleisiä oireita ovat sierainvuoto, yskä jne, joita Mimosalla ei ollut ollenkaan).

Riemusta sitten melkeinpä pomppien vein Mimosan tuota pikaa urokselleen - nyt kyllä tulee sitten risteytyspoikue vaikka Mimosa on puhdas leijonaluppa, mutta toisaalta Mimosallakin kello jo tikittää eikä ole aikaa etsiä 100% täydellistä urosta tähän hätään täältä korvesta. Toisaalta Mimosa nyt onkin aivan ylipörröinen tapaus, joten tuskin siitä haittaakaan on että uros on ihan vaan kääpiöluppa (tai sen tapainen). Väri ainakin on juuri hyvä, keltamusta japanilainen, kuten Mimosallakin :)

 
Mimosa (vasemmalla) astuttiin ainakin kolmesti onnistuneesti. Huomenna sitten taas laitan hetkeksi yhteen :) Pitäkää peukkuja, että maaliskuussa saataisiin terveitä pupuvauvoja onnistuneesti maailmaan!

Väkertelin illalla hienot "annoksetkin" kaneille (kuvasta tosin puuttuu omien kanieni annokset):



Päivän annos sisältää: kauraa ja pellettiä, vähän omenaa ja persiljaa.

















"Tuleeko sitä sapuskaa jo?!" Emo kahden poikasensa kanssa odottaa malttamattomana.









Tällaista tällä kertaa... Seuraavaksi päivittelenkin sitten varmasti jotain muutakin kuin kaniasioita, kyllähän näitä elukoita löytyy enempi muita kuin kaneja ;D

Ps. Suurin osa kaneista (paitsi kaksi joita vielä tarkkailen varmuuden vuoksi) on lisätty tuonne myytäviin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Paljon kaneja tuli sijaiskotiin

Nyt jos sitä aloittaisi tämän blogin, tällaisella kanintäytteisellä postauksella.
Tänään tuli paljon uusia kipitteleviä - tai no oikeastaan pompiskelevia - jalkoja Reetan elukkalaan. Yhteensä kolmetoista kania päätyi luokseni sijaiskotiin etsimään uusia koteja. Kahdeksan urosta ja viisi naarasta (kaksi naarasta on tosin vielä poikasia, alle luovutusikäisiä). Ahdasta on, kun kaikille piti viritellä häkit ja aitaukset, joten toivottavasti hyviä koteja alkaisi pikkuhiljaa löytymään, niin saisi kämppään liikkumatilaa vähän itselleenkin ;) Kolme urosta on sellaisia epävarmoja, mitä niiden kanssa tehdään, mutta muille alan jo koteja etsimään. Eli kyselyä vaan mikäli näistä hurmureista jotkut kiinnostaa.


Kanit saapuivat minulle pahvilaatikoissa, ja pääsivät sieltä pikkuhiljaa pois kun sain aitaukset ja häkit koottua.
 

Kahden poikasen emä, n. 1-2 vuotias. Myydään aikaisintaan 18.2 poikasten tullessa luovutusikään.


Naaraspoikanen, synt. 24.12.2014

Naaraspoikanen, synt. 24.12.2014.

Naaraskaverukset, myyn vain yhdessä. Vasemmanpuoleisen ikä ei tiedossa ja oikeanpuoleisen ikä n. 1-2 vuotta.


Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.


Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.


Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta. Tällä rähmii silmät hyvin pahasti, joten ei ole myynnissä.


Uroskani 1-2 vuotta. Yllä olevan rähmijäsilmän kaveri, joten varmuuden vuoksi tämäkään ei ole myynnissä, vaikka terveeltä vaikuttaakin.


Uroskani 1-2 vuotta. Nenänpäällä kuivunutta räkää, joten ei ole myynnissä.