Reissailua

Perjantaina lähdin poikaystäväni luokse Ouluun ja palasin nyt tiistaina. Vaikka omia elukoita (joita ystäväni kävi päivittäin toki hoitamassa) oli ikävä, onneksi poikaystävälläkin pääsi eläinten kanssa puuhaamaan. Laitetaanpas kuvia poikaystäväni pikkuhurmureista (kaikista ei ole kuvia nyt, mutta osasta sentään muistin räpsiä).

Naaraspuoleinen harjasgekko.

Urospuoleinen harjasgekko.

Leopardigekkouros Nasse herkuttelee jauhomadoilla.




Parta-agama Seppo ottaa aurinkoa.




Eräs minulla sijaiskodissa olleista kaneista (Pena) sai kodin poikaystäväni luota - olen todella kiintynyt Penaan, joten oli todellinen helpotus saada se poikaystävän luo :D




Kasvattini D-poikueesta, Dippi (kutsumanimi Eric Northman, kiitos True Blood fanituksen :D).




Laitettiin yksi ilta Northmannille uusi terraario, joka jäi tyhjilleen menehtyneeltä kilpikonnalta. Mitat on suunnilleen 90x45x45 cm, joten tässä on kyllä hiirellä tilaa puuhailla!


Paluumatkalla poimin mukaani taas pitkästä aikaa uusia hiiriä:

Ylivieskasta lähti mukaan lk black tan uros, Blade Runner's The Darwin Elevator, eli Maarit Kukonlehdon kasvatti on tämä komistus.

Ja Seinäjoelta mukaan nappasin pksa black naaraan Xhandran, kasvattajalta Marska Lehtola.

 

Ja pitihän sitä jotain tuomisia kissoille tuoda, etteivät aivan kamalasti mulle mökötä reissuni takia... Eli Planet Pet Society -merkkisiä herkkuja, kana&kala namuja sekä kanatikkuja. Lisäksi sain ilmaiseksi tuollaisen ison ja muhkean kissanpedin. Kissat toki oli heti tutkimassa, kuten näkyy :D


Ja sitten muita kuulumisia:

Lauantaina edessä on hiirinäyttelyt Lohjalla, muutaman hiiren vien virallisiin luokkiin (koska tavoitteellinen jalostus ja opiskelijabudjetti, en ainakaan tällä kertaa vie ketään pet-luokkaan), näyttelylista ei ole vielä tasan tarkkaan laadittu. Mukaan näyttelystä tarttuu myös muutama hiiri jalostukseen, sekä mahdollisesti vien pari omaan kasvatukseeni tarpeetonta hiirtä sinne myyntiin. Näillä näkymin näyttelystä haetaan myös yksi sijaiskodissa oleva kani uuteen kotiin.
Torstaina matkalla kohti vanhempiani, joille menen kylään, pudotan kanipariskunnan Forssan asemalle uudelle omistajalleen. Huomenna keskiviikkona eräs tulee katsomaan kaneja, ja voi olla, että joku (tai jopa pari) pääsee myös silloin uuteen kotiinsa. Sijaiskotilaiset siis vähenee "uhkaavasti".

... Mutta hyvä vain, sillä tiistaina olen luvannut vastaanottaa peräti viisi kissaa sijaiskotiin. Heidän omistajansa muuttaa palvelutaloon eikä siis pysty kissoja enää pitämään, ja yrityksistä huolimatta koteja kissoille ei ole löytynyt. Joku paikka niille piti löytää joten lupauduin ne ottamaan. Kissoista kerron lisää kuvien kera, jahka saapuvat ja pääsen niihin tutustumaan!

Tässä kait tärkeimmät "uutiset"... Pitäkää peukkuja, että näyttely menee hyvin! :)

 

 

Kanien tilojen esittelyä

 

Moni on tuntunut olevan kovin huolissaan siitä, kuinka pystyn hoitamaan kaikki sijaiskodissa olevat kanit asiallisesti, niiden suuren määrän takia. Sinällään ymmärrän tämän, koska vaatiihan iso määrä paljon tilaa ja rahaa, ajasta puhumattakaan. Itselläni kuitenkin kun tämä sijaiskotitoiminta ja eläimet ylipäänsä on ns. elämäntapa, niin eipä siinä mitään jos menee suurin osa vapaa ajasta näidenkin hoitoon. Ajattelin nyt tehdä päivityksen liittyen kanien tiloihin ja hoitoon.



Rudolfin aitaus on 135 x 88-148 cm (kohdasta riippuen).

 

 

 

 

Niken aitaus on 148x70 cm.


 Paten häkki/aitaus -yhdistelmä on n. 137x77 cm.


Sitten vielä kuva jossa näkyy kaikki aitaukset.


Kaksi 120x56 cm häkkiä (oikeasti kerroshäkki, mutta poikaystävä porasi kulkuaukon päälle levyn jotta sai jaettua kahteen osaan). Yläkerrassa Aatu ja alakerrassa Saku.

Ylläolevista kuvista näkyy "olkkarin porukka". Sitten seuraavaksi kuvia "käytävän porukasta".



Ylin ja keskimmäinen häkki ovat 120x58 cm. Ylimmässä asuu Nasse ja keskimmäisessä Hellu ja Lellu.
Alhaalla olevassa 100x51 cm häkissä asuu kaksi kaninpoikasta.


120x57 cm häkit, alakerrassa asuu omat kanini Helmi ja Mimosa, yläkerrassa Rampe. Normaalisti koko tämä kerroshäkki olisi omien kanieni käytössä, mutta nyt ison kanimäärän vuoksi olen laittanut yhden sijaiskotilaisenkin tuonne ylös (ja toki kulkuaukko tukittu).

Sitten viime viikon sunnuntaina otin kaksi uutta kania sijaiskotiin, kun niille oli kova tarve löytää pikaisesti paikka jonne mennä muuton ala. He ovat nelivuotias kanipariskunta, tyttö nimeltä Emmi (kääpiöluppa) ja leikattu poika nimeltä Leevi (hermeliini/kääpiölupparisteytys).





Leevi ja Emmi asuvat makuuhuoneessa ainoina kaneina, 120x62 cm häkissä.

Mökit loppui kesken kun kaneja niin paljon, joten pahvilaatikot ajaa joillakin saman asian.

Kanit saavat toki myös olla päivittäin vapaana, tarkasti aikataulutettuina :D Jaloittelutiloja on kolme, kylppäri/sauna, makkari ja sitten muu kämppään.



Sanomattakin on varmasti selvää, että heinää ja vettä on koko ajan tarjolla. Kanit saavat joka toinen päivä kaura/pelletti sekoitusta, joka toinen päivä tuoretta monipuolisesti.



Kynnet leikataan kun näyttää siltä että pitäisi, samaten turkkia harjaillaan mm. furminaattorilla, kammoilla ja harjoilla.
Eli kaiken pitäisi kyllä olla ok. Kaikki ovat myös tietenkin tervetulleita paikalle katsomaan. :)

Hiihtoloma

Nyt on sitten hiihtolomalta - eläimelliseltä tottakai - palailtu kotia :D Olin pääasiassa vanhempieni luona, josta löytyy novascotiannoutaja Ruska, kissat Elmeri, Pamela ja Pandora, sekä syyrialainen hamsteri Ansa, joka on oma kasvattini.

 

Eniten puuhailin Ruskan kanssa - siistin useita tunteja sen turkkia ja sain siitä jotenkuten siedettävän saksien, harjojen ja kärsivällisyyden avulla. Mitenkään hieno silti turkista ei tullut, sillä Ruskalla kasvaa joistain kohdin turkkia vain hädin tuskin ja joistain kohti se sitten oli päässyt kunnolla rehottamaan ja takkuun. Kynnetkin tietysti leikkasin.


Ruska kauhistelee, että nämäkö karvat siitä on nyhdetty.

Ruska oli myös päästetty hieman pulskaan kuntoon, joten saarnasin hyvän tovin sen ruokinnasta ja aktivoinnista. Lenkkeiltiin niin metsässä kuin kaupungissakin - eniten tietysti mieluisia olivat metsälenkit.





Ruska on aivan ihana koira, lempeä ja tottelevainen. Vapaana metsässäkin pysyy ihan lähellä, odottaa ja tulee luokse käskystä jne - sekä tuo tietenkin uskollisesti löytämiään aarteita, keppejä, näytille. Ruska on reilun yhdeksänvuotisen elämänsä aikana oppinut hurjasti sanoja, ja oikein mistään ei voi puhua, sillä se heti ymmärtää :D Kun olin menossa mummolle, siitäkin piti vaivihkaa puhua, jottei Ruska innostu, koska mummola on yksi sen lempipaikoista...



Eräs yö iski inspiraatio ja kokosin 300 palaisen palapelin yhdeltä istumalta - mistäpä muustakaan kuin tollerista. Ruohonkorsien kohdalla meinasi mennä hermo, kun piti katsoa, mikä korsi nyt sopii mihinkin. Sain kuitenkin palapelin lopulta koottua reilun kolmen tunnin pähkäilyn jälkeen.

Kotiin tullessa oli pitkä tehtävälista edessä - kuinkas muutenkaan, kun olin viikon ollut eläintarhastani pois. Kaverini toki oli käynyt päivittäin eläimet hoitamassa, mutta en häntä viitsinyt pahemmin siivoustehtävillä kiusata. Niinpä vajaan kuuden tunnin bussimatkan jälkeen kävin eläimet läpi ja siivosin kaikki kanit. Sijaiskotilaiskaneista muuten ilouutinen: ovat reipastuneet aivan hurjasti tänä aikana, kun minulla olleet! Pomppivat innokkaina pitkin kämppää ja tulevat välillä moikkaamaan. Näistä saa joku vielä ihania lemmikkejä.


Mooses ei tietenkään jättänyt siivousta pelkästään mun vastuulle, vaan oli aktiivisena "työnvalvojana".

 

Sain muuten mukaani vihdoin Ninni-kanini uurnan... Ninni, ensimmäinen kanini, musta leijonaluppa, menehtyi mystisesti 24.11.2014, vain n. 3½ vuoden iässä. Vieläkin asiaa muistellessani tulee kyyneleet silmiin. Ninni oli mulle erittäin rakas ja tärkeä. Kaninkokoinen aukko jäi sydämeen, eikä sitä tule ikinä kukaan kani paikkaamaan...


Ninnin uurna on vitriinissäni äitini menehtyneen serkun vuosikausia sitten tekemän kanikoristeen vieressä.

Surua, iloa ja perus arkea

Surullisia uutisia: keskiviikkoiltana eräs sijaiskotiin tulleista uroksista lähti niin sanotusti vehreimmille niityille. Sen silmät näyttivät niin pahalta, että päädyin lopetuksen olevan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Hoito olisi varmasti ollut kovin työlästä, eikä välttämättä edes hyödyllistä enää tässä vaiheessa - edellisen omistajan olisi pitänyt puuttua sairastumiseen jo aikoja sitten... Enkä halunnut ottaa riskiä, että silmätulehdus johtuisi pasteurellasta joka mahdollisesti leviäisi sitten muihin kaneihin. Raskain sydämin siis vein kanipoloisen eräälle kasvattajalle, jonka mies (metsästysluvan omaava) sitten lopetti kanin. Lepää rauhassa, pikkuinen!

Näin pahalta kaniraukan silmät näyttivät...


Jospa sitten kerrottaisiin myös iloisia uutisia: vastoinkäymisistä huolimatta pienoinen leijonaluppalinjani ei nyt tyssännytkään (jos nyt siis kaikki sujuu hyvin)! Surua ja murhetta aiheutti joulukuussa Mimosan sairastuminen. Emänsä kuoleman jälkeen sen silmät punoittivat ja kani laihtui. Kiikutin Mimosan toki eläinlääkäriin, josta se sai antibiootit ja silmätipat. Mimosa parani täysin ja saavutti entisen massansa. Koska oli pieni epäilys, että kyseessä oli pasteurella, meni Mimosa tietenkin jalostuskieltoon. Sen tytär Helmikään ei ollut enää astutuskelpoinen, sillä yrityksistä huolimatta se ei ollut kerinnyt tulla viime talvena tiineeksi ennen kuin aika meni umpeen (eli Helmistä tuli liian vanha ensisynnyttäjäksi). Olin surun murtama, koska tämä pieni kanilinjantynkäni oli minulle tunnearvoltaan hyvin arvokas, sillä se pohjautuu tuohon ihka ensimmäiseen kaniini, joka syksyllä menehtyi. Eräs kasvattajatuttuni vinkkasi nyt, että kun minulla on täällä näitä japanilaisia (siis kuvioltaan, ei syntyperältään) kaneja sijaiskodissa, voisin kokeilla Mimosaa niillä astuttaa. Toivo heräsi, kerta kokeneen kasvattajan mielestä ei ollut mahdoton ajatus. Itsekin olin kyllä epäillyt, liekö sitten Mimosalla pasteurellaa ollenkaan, kun parani niin hyvin ja nopeasti, sekä tytär on pysynyt täysin terveenä. Konsultoin paria eri muun muassa kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, ja sanottiin että kyllä Mimosan uskaltaa astuttaa, koska tuo pari kuukautta sitten ollut sairastapaus ei vaikuta pasteurellalta (esimerkiksi pasteurellan yleisiä oireita ovat sierainvuoto, yskä jne, joita Mimosalla ei ollut ollenkaan).

Riemusta sitten melkeinpä pomppien vein Mimosan tuota pikaa urokselleen - nyt kyllä tulee sitten risteytyspoikue vaikka Mimosa on puhdas leijonaluppa, mutta toisaalta Mimosallakin kello jo tikittää eikä ole aikaa etsiä 100% täydellistä urosta tähän hätään täältä korvesta. Toisaalta Mimosa nyt onkin aivan ylipörröinen tapaus, joten tuskin siitä haittaakaan on että uros on ihan vaan kääpiöluppa (tai sen tapainen). Väri ainakin on juuri hyvä, keltamusta japanilainen, kuten Mimosallakin :)

 
Mimosa (vasemmalla) astuttiin ainakin kolmesti onnistuneesti. Huomenna sitten taas laitan hetkeksi yhteen :) Pitäkää peukkuja, että maaliskuussa saataisiin terveitä pupuvauvoja onnistuneesti maailmaan!

Väkertelin illalla hienot "annoksetkin" kaneille (kuvasta tosin puuttuu omien kanieni annokset):



Päivän annos sisältää: kauraa ja pellettiä, vähän omenaa ja persiljaa.

















"Tuleeko sitä sapuskaa jo?!" Emo kahden poikasensa kanssa odottaa malttamattomana.

Tällaista tällä kertaa... Seuraavaksi päivittelenkin sitten varmasti jotain muutakin kuin kaniasioita, kyllähän näitä elukoita löytyy enempi muita kuin kaneja ;D

Ps. Suurin osa kaneista (paitsi kaksi joita vielä tarkkailen varmuuden vuoksi) on lisätty tuonne myytäviin.

Paljon kaneja tuli sijaiskotiin

Nyt jos sitä aloittaisi tämän blogin, tällaisella kanintäytteisellä postauksella.
Tänään tuli paljon uusia kipitteleviä - tai no oikeastaan pompiskelevia - jalkoja Reetan elukkalaan. Yhteensä kolmetoista kania päätyi luokseni sijaiskotiin etsimään uusia koteja. Kahdeksan urosta ja viisi naarasta (kaksi naarasta on tosin vielä poikasia, alle luovutusikäisiä). Ahdasta on, kun kaikille piti viritellä häkit ja aitaukset, joten toivottavasti hyviä koteja alkaisi pikkuhiljaa löytymään, niin saisi kämppään liikkumatilaa vähän itselleenkin ;) Kolme urosta on sellaisia epävarmoja, mitä niiden kanssa tehdään, mutta muille alan jo koteja etsimään. Eli kyselyä vaan mikäli näistä hurmureista jotkut kiinnostaa.

Kanit saapuivat minulle pahvilaatikoissa, ja pääsivät sieltä pikkuhiljaa pois kun sain aitaukset ja häkit koottua.

 

Kahden poikasen emä, n. 1-2 vuotias. Myydään aikaisintaan 18.2 poikasten tullessa luovutusikään.

Naaraspoikanen, synt. 24.12.2014

Naaraspoikanen, synt. 24.12.2014.

Naaraskaverukset, myyn vain yhdessä. Vasemmanpuoleisen ikä ei tiedossa ja oikeanpuoleisen ikä n. 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta.

Uroskani, ikää 1-2 vuotta. Tällä rähmii silmät hyvin pahasti, joten ei ole myynnissä.

Uroskani 1-2 vuotta. Yllä olevan rähmijäsilmän kaveri, joten varmuuden vuoksi tämäkään ei ole myynnissä, vaikka terveeltä vaikuttaakin.

Uroskani 1-2 vuotta. Nenänpäällä kuivunutta räkää, joten ei ole myynnissä.