Kissanpentujen kuulumisia

En ole hetkeen ehtinyt blogiin kirjoitella, sillä "eläintarhassani" on ollut työtä vaikka muille jakaa.

 

2.6 kaverini soitti minulle eräältä hevostallilta löytyneestä kolmesta kissanpennusta. Ne olivat ilmeisesti lähtöisin yhden lähistöllä asuvan rouvan "kissapopulaatiosta". Emo oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tallin omistajaa ei paljoa pennut kiinnostaneet, lopulta totesi vain lopettavansa ne. Tässä vaiheessa kaverini sitten soitti minulle ja pyysi apuani - voisiko täällä sijaiskodissa oleva kissaemo ottaa nämä pennut hellään huomaansa? No, pakkohan minun oli suostua. Jos jossain ulkona on sijaisemää tarvitsevia pentuja ja mulla hienosti kahta pentua hoitava emä jolla tissit pursuaa maitoa, niin eihän sellaisessa tilanteessa jätetä apua tarjoamatta.

Kaverini sai kiinni kolmesta pennusta kaksi (kolmas katosi lopulta kokonaan), tytön ja pojan, ja toi ne luokseni. Jännittyneinä laitetoimme pienet kissat, joiden iäksi arvioimme n. 5 viikkoa, emän luo sen pentulaatikkoon. Emän reaktio yllätti meidät - se otti pennut vastaan kuin omansa, "tyrkytti" niille nisiään ja pesi ne huolella. Operaatio kissanpentujen adoptio sujui siis upeasti!

Pennut hotkivat heti tarjoamaani Animonda Vom Feinstenin Baby Pateta - selkeästi kiinteään ruokaan oltiin totuttu, ja ruokaa pikkuiset ovatkin mussuttaneet alusta alkaen hirveällä halulla, niin lihakimpaleita, raksuja kuin märkäruokaakin.
Pari ensimmäistä päivää pennut tekivät tarpeensa pahvilaatikon taakse, mutta oppivat pian vessalaatikolle. Siellä ne kuopivat hiekkaa tarmokkaasti peittääkseen tarpeensa siististi.
Alkuun pennut arastelivat minua sähähtämällä jos yritin tulla luo, mutta ikinä eivät rimpuilleet tmv. Sellaista pientä uhkailua vaan, kun olin niin jännittävä ja uusi asia. Vieläkin jos uusi ihminen tulee katsomaan pitää alkuun sähähtää, mutta jää pian pois. Ja varmasti koko tapa loppuu kun lisää sosiaalistuvat. Alusta alkaen kyllä leikkineet vapaasti ja olleet oikein nätisti sylissä.

Mitäs sitten tänne syntyneille pennuille kuuluu?

Hyväähän niille. Molemmat on todettu pieniksi kolleiksi. Tänään lähtivät ensimmäistä kertaa pesästä, omin voimin kiipesivät pahvilaatikosta pois. Eivätkä ole takaisin menneet, kyllä kokonaisessa huoneessa on paljon jännempää seikkailla, opetella painia ja taapertelemista ympäriinsä. Ruokaakin vähän haisteltiin muttei ihan maisteltu, kissanhiekkaa taas vähän natusteltiin ja sitten irvisteltiin.

Huomenna soitellaan ensimmäistä eläinlääkäriaikaa ensiviikolle. "Omat pennut" käyvät vain tarkistuksessa, samaten emä, kun taas nämä vanhemmat pennut saavat jo ensimmäiset rokotuksensa.

 

Pennuista on muuten vielä yksi täällä syntynyt poika (tiikerikuvioinen) ja adoptiopennuista tyttö vapaana. Samaten emä odottaa vielä tietoa tulevasta kodista.

Sitten vähän lisää kuvia...